Hotelliyön jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Irvinea, uutta kotikaupunkia. Vaikka olimme nähneet Los Angelesista vain lentokentän ympäristöä, tuntui hyvältä päästä pois suurkaupungista. Jotenkin tuntui, että sen kaupungin aika tulisi meille vasta myöhemmin. Lapset sanoivat samaa. Kuusikaistaisten moottoriteiden valtava liikennemäärä hämmensi, vaikka tästä oli etukäteen tiennyt. Emme joutuneet kuitenkaan ruuhkiin, vaan pääsimme etenemään mukavasti kohti Irvinea. Palmut tuntuivat eksoottisilta, samoin tasaisin väliajoin näkyvät jättikokoiset kyltit asianajajapalveluista kolaroineille. Tuleva autolla ajaminen alkoi tässä vaiheessa myös pelottaa jälleen enemmän.
Asuinalueemme osoittautui vehreäksi ja viihtyisäksi. Kotimme on vuokra-asunto kaupungin suurimmalta vuokranantajafirmalta. Yksityisiltä markkinoilta vuokra-asunnon saaminen ilman luottotietoja olisi ollut lähes mahdotonta. Leasing officessa ystävällinen henkilökunta opasti meidät alkuun asumiseen liittyvissä asioissa. Edes lamppua ei pitäisi itse vaihtaa. Uudessa kodissa tuoksui maali ja luultavasti joku maton käsittelyaine. Kaikki oli kuitenkin puhdasta ja siistiä. Tuntui mahtavalta saada perhe ja tavarat perille. Ensimmäiset päivät menivät matkalaukkuja purkaessa, Ikeassa ja Targetissa vieraillessa. Lapset alkoivat kypsyä kauppareissuihin nopeasti. Itse olisin tykännyt katsella ja miettiä asioita rauhassa, tutkailla ja pohtia. Nyt lähinnä ajauduimme siihen, että kamalassa jet lag sumussa yritimme muistaa mitä oikeasti tarvitaan ja löytää asiat mahdollisimman nopeasti, hienoa, jos myös edullisesti. Vertailut, harkinnat ja fiilistelyt oli unohdettava. Uusien asioiden hankkiminen ei siis ole ollut ihan yhtä kivaa kuin olisi etukäteen voinut ajatella.
Hiljalleen uuteen kotiin alkaa myös tutustua. Alkupäivien vieras haju on hävinnyt. Kokolattiamatto tuntuu ihan kivalta jalkojen alla ja antaahan se taareroikäisen leikkeihin sopivasti pehmeän alustan. Vaippa tulee kyllä vaihdettua nopeasti, ettei vahinkoja pääsisi sattumaan ja jännityksellä jään odottamaan miltä carpet näyttää perheen ruokahetkien jälkeen. Jenkkityylin jääkaappia on kiva käyttää ja täyttää. Suihkusta vesi tulee liian pienellä paineella, eikä käsisuihkuja ole. Lisäksi hanoista tulee todella kuumaa vettä, joten tarkkana saa olla. Eteistä meillä ei ole, joten olohuonetta koristaa ainakin toistaiseksi vielä kenkäteline. Nuorimman mielestä se onkin paljon kiinnostavampi osuus huonetta kuin selkä vääränä tänne raahatut lelut. Osa ihmisistä taitaa säilyttää kenkiä kuistilla, mutta toistaiseksi tämä ei tunnu kovin kivalta ajatukselta, yöaikaan taitaa täällä olla kaikenlaisia kulkijoita liikkeellä kojooteista hämähäkkeihin.
Meillä on myös jätemylly. Jos on katsonut lapsena Gremlins elokuvan ja perustaa jätemyllytietämyksensä siihen, voitte kuvitella, että en ensimmäisenä ollut kokeilemassa tätä vempainta. Myöhemmin hain rohkeutta naapurissa asuvalta suomalaiselta, joka vakuutti, että laite ei imaise muuta kuin kätevästi ruoantähteet lautasia huuhdellessa. Jätemylly onkin uusi suosikkini. “Eikö ruoka maistunut taaskaan?” No, sinne vaan kaikki! (Paitsi perunankuoret, kananmunan kuoret, kahvinporot ja jotain muutakin taisi kieltolistassa olla.) Erityisen kätevää märkien ruokien, kuten muronloppujen, keittojen, vauvan ruokien ym. kanssa. Mutta kyllä meillä kannustetaan syömään lautanen tyhjäksi, ei se jätemylly niin hauska ole.
Jätteet täällä lajitellaan sekajätteisiin ja kierrätettäviin, jotka kaikki heitellään samaan laatikkoon. Ehkäpä joku sitten erottelee maitotölkit, pahvit, muovit ja metallit, mutta itse sitä ei tarvitse tehdä.
Uuden kodin ehdottomasti parhaita puolia on asuntomme edessä sijaitseva uima-allas. Toki allas on kaikkien asukkaiden käytössä, mutta usein olemme päässeet uiskentelemaan ihan omallakin porukalla. Uima-altaalle onkin ollut käyttöä. Se on melkein ainoa miellyttävä ulkoilun muoto kuuman päivän aikana. Onneksi nuorimman vesikauhukin meni nopeasti ohitse. Olisi varmaan ollutkin pidemmän päälle tylsää seurata muiden uiskentelua rattaista. Asuinalueella istutukset ovat säntillisiä, pensaat tasamittaisiksi leikattuja ja istutukset seuraavat aluetta melko samanlaisina. Istutukset ovat kivoja, mutta ehkä hiukan ennustettavia. Ruohoalueet ovat säntillisesti rajattuja ja leikattuja. Ruohonkorret, kävyt ja männyn neulaset ovat jättimäisiä verrattuina Suomen vastaaviin. Puissa ja pensaissa lentelee kolibreja. Joka puolella lentelee sokeita, suuria koppakuoriaisia. Pihoilla hyppii runsaasti pieniä kaneja, jotka toistaiseksi jaksavat ilahduttaa kaikkia meitä. Isommilla lapsilla oli tavoitteena nähdä viikon ajan vähintään kaksi kania päivittäin (Töpö ja Häntä). Onnistui. Palkinnoksi he olivat asettaneet itselleen kolmen tunnin lisän peliaikaan. Ei onnistunut.
Ehkä uusi asunto hiljalleen muuttuu meidän kodiksi. Välillä huomaan, että odotan kodin tuntua hieman kärsimättömästi. Uudessa ympäristössä olisi mukavaa, että joku paikka on itselleen toimiva, tuttu ja ennustettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti