Ratin takana.

Tähän syksyyn asti olen ajanut autoa vain kun on ihan pakko. Tavallisesti tämä on tarkoittanut ratin taakse uskaltautumista noin kerran vuodessa tai jopa harvemmin. Olen kammonnut autolla ajamista, koska ajokortin saamisen jälkeen ajokokemusta ei ehtinyt kunnolla karttua. Pelkäsin kaistan vaihtamista, mooottoritielle liittymistä, parkeeraamista, tuntemattomiin paikkoihin ajamista. Sen lisäksi, että ajaminen tuntui epämiellyttävältä ajatukselta, nautin julkisen liikenteen suomasta omasta ajasta, jonka saattoi käyttää vaikka kirjan lukemiseen tai musiikin kuunteluun. Minusta on mielenkiintoista myös tarkkailla erilaisia ihmisiä ja miettiä tarinoita heidän takanaan. 

Kaliforniaan muuttamisen jälkeen minun oli ihan pakko muuttua tältäkin osin ja hyväksyä, että päästäkseen yhtään minnekään, on ajettava autoa. Tiesin tämän toki etukäteen ja olisin voinut harjoitella jo Suomessa. Enpä kuitenkaan harjoitellut. Ajattelin, että auto vaihtuu kuitenkin ja kuten jo aiemmin kirjoitin, minun ei ollut ihan pakko ajaa. Täällä elelin noin viikon ajamatta, eikä autoa päivisin ollut käytössäkään. Olimme todella jumissa kotimme ympäristössä. Ruokakauppa, uima-allas ja viereinen leikkipuisto eivät vain enää riittäneet reviiriksi ainakaan minulle, vaikka kivoja juttuja ovatkin. Aloittelin ajamalla lähikauppaan ja hiljalleen vähän pidempiäkin matkoja. Edelleen kammoan isompia teitä ja moottoriteillä en aja ollenkaan. En vain vielä usko pysyväni liikenteen rytmissä, kun kaistan vaihtoja tehdään sikin sokin kuudella kaistalla ja tähän vielä liittymäkaistat päälle. Kerran tosin ajoin vahingossa moottoritielle menevää reittiä enkä voinut kääntyä takaisin. Selvisin kuitenkin tilanteesta pysymällä tiukasti oikealla ja poistumalla seuraavasta liittymästä. Liikenteen rytmi on täällä nopea ja kiivas. Edessä oleviin punaisiin valoihinkin ajetaan kovaa vauhtia, jos vain tie on auki. Ehkä ainaiset ruuhkat johtavat siihen, että matkan eteneminen on saatava mahdollisimman nopeaksi silloin, kun se on mahdollista. Nopeusrajoitukset ovat täällä omaan makuuni korkeita ja tuntuvat olevan lähinnä suositus minimivauhdista. Olenkin varmasti paikallisten mielestä raivostuttava kuski, joka ajelee liian hitaasti, ryhmittyy hankalasti ja näyttää vilkkua joka käännöksessä. Täällä on hyvin tavallista tööttäillä, jos toisen ajaminen ei miellytä ja voin vain kuvitella, mitä rattien takaa välillä kuuluu. Yritän kuitenkin olla liikaa miettimättä näitä tilanteita ja olla ottamatta paineita. Luultavimmin jokainen kuski on välillä itselleen vieraammassa ja hankalammassa paikassa ja aina joku vähän hakee reittiään.

Ajamisessa hankalaa on myös nopeasti eteen tulevat yllättävät tilanteet ja epävarmuus siitä, mitä muut oikein aikovat. Tiedostan, että  kaikki epävarmat ja hankalat tilanteet varmasti helpottuvat ajokokemuksen myötä, mutta jotenkin pitäisti kuitenkin selvitä siihen asti, kunnes kokemusta karttuu. Tähän kulminoituukin varmasti se syy, miksi en ole aiemmin halunnut edes harjoitella. Olenkin oikeastaan aika tyytyväinen, että nyt olen joutunut pakkotilanteeseen, jossa joudun ajamista taas harjoittelemaan. Ja mikäpä oikeastaan on ollut harjoitellessa, kun menopeli on uusi, tiet kuivia ja maisemat useimmiten mainiot. 

Vaikka olenkin alkanut sopeutua elämään autoilevana äitinä, joka huristelee leikkipuistoihin, kauppoihin ja koululle päivittäin, kaipaan silti julkista liikennettä. Äkkiseltään ajattelisi, että toimiva ja laaja julkisen liikenteen verkosto hiljalleen helpottaisi alueen hankalia ruuhkia ja olisi ympäristön ja ilmanlaadun kannalta huimasti parempi vaihtoehto. Tätä kirjoittaessa kävinkin nopeasti tutkimassa tietoja Los Angelesin julkisesta liikenteestä. Julkinen liikenne on alkanut kehittyä kunnolla vasta 1990-luvulta lähtien. Ei siis ole ihme, että ihmiset turvautuvat edelleen suurimmaksi osaksi autoihin, koska ovat siihen tottuneet ja kaupungin ja ympäristöalueiden rakenne tukee autoilua paremmin. Lisäksi liikkuminen vaikuttaa olevan julkisillakin varsin hidasta. Selvittelimme muutama viikko sitten matkoja lentokentän läheltä meille ja matka-aika venyi noin kuuteen tuntiin (autolla n. 45min). Lisäksi esimerkiksi junaa käyttäessä, täytyisi matkata juna-asemille esim. Uberilla tai hitailla busseilla. Tällaisten vaihtoehtojen kanssa autolla huristelu ruuhkassakin tuntuu houkuttelevammalta, ainakin jos pitää liikkua kaupunkien välillä ja pienemmissä kaupungeissa. Jos lähden joku kerta enemmänkin Los Angelesin ihmeitä katselemaan, haluaisin kyllä testata julkisen liikenteen toimivuutta kaupungin sisällä. Veikkaan, että turistina liikkuessa se voisi toimiakin. Ja kyllä julkista liikennettä varmasti moni käyttää. Eiköhän 10 miljoonaan kaupunkilaiseen mahdu monenlaista matkaajaa.

Täällä Irvinessa olen nähnyt julkisen liikenteen bussin muutaman kerran. Kaksi kertaa olen nähnyt bussipysäkillä ihmisen. Mutta kyllä täällä kulkee OC bus. Pääsisin sillä nyt keskellä päivää Newport Beachiin kolmella bussilla, matka-aika olisi  nopeimmillaan 1h 13min. Autolla olisin perillä 20 minuutissa. Maassa siis maan tavalla tässäkin asiassa. 

Viikonloppuisin edelleen asetun kuitenkin hyvillä mielin matkustajan penkille ja nautin maisemista ja uusista seikkailuista kaikessa rauhassa. Viikko sitten onnistuimmekin viettämään mahtavan illan rannalla ja ihailimme ensi kertaa auringon laskua oikein kunnolla. Laguna Beach monine rantoineen on kyllä tähän mennessä ehdoton suosikkipaikkani täällä. Lisäksi pieni kaupunki on persoonallinen ja kiinnostava kauppoinenn, ravintoloineen ja taidenäyttelyineen. Ja kaiken lisäksi siellä toimii viikonloppuisin ilmainen julkinen liikenne, trolley.

Kuvat ovat pääasiassa Victoria Beachilta, jossa sijaitsee hieno Pirate Tower. Tornia oli haastava kuvata ilman ihmisiä, koska innokkaita kuvaajia ja kuvattavia oli rannalla muitakin. Paikka vaikutti olevan myös varsin suosittu hääkuvauspaikka. Saimme hienoja kuvia itsekin.

Varovasti

Kokosin eilen pojille ruokapakkaukset hätätilanteiden varalle koulussa säilytettäväksi. Pakkauksiin ohjeistettiin laittamaan mukaan vettä ja vuoden ajan säilyvää ruokaa, jota kuumuuskaan ei pilaa. Toinen pusseita pidetään luokassa ja toinen ulkona olevassa säilytystilassa. Pusseihin päätyi muroja, myslipatukat ja smoothiepussit. Kirjoittelin mukaan myös pienet post it laput, joiden olisi tarkoitus lohduttaa ja rohkaista lasta. Lapun kirjoitus olikin haastava tehtävä. Etukäteen on hankala arvioida, millaisesta tilanteesta tulisi olemaan kyse. Kirjoitin lappuihin kuitenkin, että me vanhemmat teemme kaikkemme, että pääsemme mahdollisimman pian koululle lapsia hakemaan. Toivottavasti tein niin sanotusti turhaa työtä ja saamme keväällä käyttämättömät pakkaukset takaisin. 

Eilen oli koulussa harjoiteltu maanjäristyksen aikaista toimintaa. Lapset kertoivatkin, että pitää mennä pulpetin alle, jos tulee maanjäristys. Etukäteen maanjäristykset olivatkin yksi meitä mietityttäneistä asioista. Kesällä tapahtunut iso järistys konkretisoi pelkoa hieman enemmän, toisaalta myös rauhoitti. Alueella oli iso maanjäristys, josta kuitenkin selvittiin ilman suurempaa katastrofia. Olen yrittänyt koota myös kotiin selviytymispakkausta. Meillä on ylimääräistä pullovettä ja jonkin verran säilykkeitä ja kuivatarvikkeita. Näitä on tosin kertynyt automaattisesti, kun aloimme tehdä ostoksia tukkukokoja myyvässä Costco Wholesalessa. Täytyy vielä katsoa joku taskulamppu toimintakuntoon, niin jo alkaa olla varustelut sitä luokkaa, että itse Rick Grimeskin olisi meistä ylpeä. 

Täällä olisi suositeltavaa laittaa myös autoon laukku, jossa olisi vettä, pientä syömistä, lämmintä vaatetta ja tarvittaessa kunnon kengät. Tätä en ole vielä laittanut, mutta toisaalta usein lähdemme pidemmille päiväreissuille jo aikamoisten varusteiden kanssa, joten ne ajavat osittain saman asian. 

Pieniä maanjäristyksiä täällä on ollut melkein päivittäin. Eilenkin ainakin neljä. Olen ollut tuntevinani tärinää kaksi kertaa täällä olon aikana. Ensimmäisenä yönä hotellissa sänky mielestäni tärisi (olin valvonut yli 24h, en ole varma oliko se sänky, joka tärisi). Toisen kerran tunsin tärinää eilen parkkihallissa, joka tosin voinee täristä ihan liikenteestä. Mutta kaikkeen lienee hyvä  varautua ja ainakin pitää jonkinlaiset toimintaohjeet mielessä. 

Kaikenlaista arkipäiväisempää vaaraa täällä riittää myös. Ainakin ahkerasti vaaran paikoista muistutellaan. Tiesithän sinäkin, että kahvipannu saattaa särkyä ja että terävä veitsi on vaarallinen, jos sitä käyttää väärin, kokoon taitettava pyykkikori saattaa ponnahtaa naamallesi ja lapsesi voi tippua ostoskärrystä ja saada vakavan vamman. Tiedostan, että varoitukset suojaavat yrityksiä ja valmistajia omituisilta syytteiltä, mutta välillä kaikenlaisten varoitusten runsas määrä tekee olon jokseenkin levottomaksi. Toisaalta, kun varoituksia on kaikkialla, jossakin vaiheessa saattaa jättää jotain tärkeää lukematta ja huomioimatta. 

Kaliforniassa on myös säädös, Prop 65, jonka vuoksi monissa paikoissa ilmoitetaan haitalliset kemikaalit, joita saattaa olla esimerkiksi rakenteissa tai käytössä alueella. Tällaisen kyltin näkeminen päivittäin esimerkiksi leikkipuistossa aiheuttaa kuitenkin epämääräisen huolen tunteen ja pientä vainoharhaisuutta, vaikka asia toki on hyvin tärkeä. Ehkä näiden varoitusten rustaaminen auttaa kuitenkin lisäämään ihmisten tietoisuutta ja vähentämään haitallisten aineiden käyttöä. Ilmeisesti myös tarkoituksena on auttaa ihmisiä tekemään omia ratkaisujaan erilaisissa tilanteissa ja olemaan tietoisia mahdollisista riskeistä. 

Leikkipuistoissa ja lähialueilla on toinenkin varoituskyltti, joka varoittaa hieman alkukantaisemmasta vaarasta. Toivottavasti kuitenkin kojootit pysyvät hieman kauempana pihapiiristä. 

Vaarallinen on myös ihana Kalifornian aurinko. Olemmekin kuluttaneet reilussa kuukaudessa enemmän aurinkorasvaa kuin monen aiemman kesän aikana yhteensä. Rasvaus kuuluu jo aamurutiineihin samalla tavalla kuin hampaiden pesu. Olemmekin siirtyneet suosiolla suihkutettaviin tuotteisiin, muuten rasvaaminen vie liian kauan aikaa. Auringolta suojautuminen on täällä muutenkin itsestäänselvyys. Rannoilla ei varsinaisesti oteta aurinkoa, vaan mukana on myös aurinkovarjot/katokset. Lisäksi vaatetuksella suojataan herkimmin palavia paikkoja. Iltalenkillä uskaltaa kuitenkin jo hölkkäillä ilman rasvaakin ja nauttia laskevasta auringosta. 

Kaikenlaista uutta riittää siis hyvässä ja pahassa. Toivottavasti todella ikävät ja vaaralliset tilanteet jäävät kuitenkin kokematta.

Kotiutumisen pienet askeleet.

Olemme muuttaneet paljon, aikuisiällä yhdessä kodissa vietetty aika taitaa olla ollut enimmillään noin kolme vuotta. Minun on ollut yleensä melko helppo kotiutua uuteen asuinpaikkaan ja muuttaminen on parhaimmillaan ollut ihan mukavaakin puuhaa. Kuitenkin edellisen Suomen muuttomme ja nyt ulkomaille muuton jälkeen minun on ollut hieman vaikea kotiutua tai ainakin se on vienyt aiempaa paljon enemmän aikaa. 

Olemme asuneet Irvinessa nyt reilun kuukauden ajan. Aika tuntuu yhtä aikaa pitkältä ja hyvin lyhyeltä. Kesällä Suomessa tapahtuneet asiat tuntuvat hyvin kaukaisilta ja varsinkin lähtöä edeltävät päivät tuntuvat hyvin sumeilta. Ajatukset taitavat olla niin suuntautuneet kaiken uuden omaksumiseen, että aivoista on raivattava uutta tilaa.

Tällä viikolla päiväni ovat hieman alkaneet hakea uutta selkeää rytmiä ja mielekkäitä hetkiä on mahtunut mukaan paljon. Tämä voi kyllä johtua myös siitä, ettemme ole enää taaperon kanssa kipeitä. Ulkoilu on pienen lapsen kanssa ihan pakollista, että muutkin asiat, kuten syöminen ja nukkuminen, sujuvat hyvin. Ihan lähistöllä, kävelymatkan päässä on aika niukasti pienimmälle sopivia leikkipuistoja, uimassa toki on voinut käydä helposti ihan kotimme vieressä olevalla altaalla. Ulkoilua aamu- ja keskipäivällä on rajoittanut myös kuuma sää ja viime viikolla vielä sairastaminen. 

Tällä viikolla asiat ovat kuitenkin tuntuneet alkavan sujua. Olemme löytäneet mukavia leikkipuistoja kohtuullisen ajomatkan päästä ja asunnon patiollakin voi jo viettää aikaa, kun sinne saatiin parempi lattia. Hankalan viime viikon kohokohtani oli myös pation ensimmäisen istutuksen laittaminen. Ajoin paikalliseeen puutarhaan Aki Nurseryyn ja valitsin mukaan muutamia sukkulentteja mahtavasta valikoimasta. Toistaiseksi istutukseni jaksaa mainiosti ja yksi kasveista on alkanut jo kukkia. Voi olla, että vierailen puutarhalla pian toisenkin kerran, kun multaakin on vielä iso säkki. 

Toinen askel kotiutumiseen tapahtui tänään, kun löysin tieni Irvinen kirjastolle. Aluksi oli tarkoitus mennä vain vierailemaan Heritage Parkin leikkipuistossa, mutta koska kirjasto oli saman suuren parkkipaikan varressa, oli pakko käydä kurkistamassa sisälle. Ja kun olin kurkistanut sisälle, oli pakko hankkia kirjastokortti. Tämän jälkeen rattaista ehdoteltiin voimakkaasti, että kirjoja ei enää ehditä jäädä valikoimaan. Seuraavalla kerralla siis lainaamaan. Kirjasto täällä vaikuttaa toimivan hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin. Valikoima vaikutti pikasilmäyksellä oikein hyvältä. Kirjaston yhteydessä oli myös käytettyjen kirjojen kauppa, josta vaikutti saavan kirjoja hyvin edullisesti. Kirjastossa järjestetään myös paljon oheistoimintaa. Ainakin satuhetket ja pienten leikkihetket pääsevät kokeilulistalle, mutta tarjolla olisi myös mahdollisuus kissanpennun adoptioon, tutustumista japanilaiseen kulttuuriin ja kieleen, satuhetkiä pyjamassa iltaisin, apua kotitehtäviin ja elokuvailtoja perheille. Kirjastoon vien myös koululaiset joku iltapäivä. Täytyy vain olla tarkkana, ettemme osu paikalle kissanpentujen adoptiopäivänä, muuten perheessä olisi nopeasti kuusi jäsentä.

Saimme pienimmän kanssa kirjastosta mukaan kotiprojektin, jossa tulisi lukea 1000 kirjaa ennen Kindergartenia. Luettu kirja ruksitaan korttiin ja aina sadan kirjan jälkeen saa palkinnon. Saman kirjan saa lukea monesti, mikä on varsin kohtuullista, kun ottaa huomioon taaperoikäisten mieltymykset. Onhan se mukavaa, kun Puppe vihdoinkin löytyy sieltä tutulta paikaltaan. Rutiinit voivat siis olla tärkeitä itse kullekin. Nyt niitä täytyy alkaa luomaan uudelleen, kun alkuvauhtiin on päästy. 

Heritage Parkista löytyi muuten muutakin kodikasta kuin kirjasto. Valkoposkihanhethan ne täälläkin laiduntavat. 

Los Angeles yhdellä vilkaisulla.

Viikonloppuna meillä oli asiaa Los Angelesissa sijaitsevaan autovuokraamoon, josta heti saavuttuamme vuokrasimme nyt jo mukavan tutuksi tulleen Dodge mini vanin. Lopullinen leasing-automme antaa vielä odottaa itseään, joten meidän täytyi käydä jatkamassa vuokrasopimusta ja näin saamme jatkaa Dodgella huristelua vielä tovin. Ajattelin, että samalla käymme kätevästi kurkistamassa jotain L.A. nähtävyyksistä. Halusin käydä ainakin Griffith Parkissa, koska arvelin, että se sopisi hyvin lastenkin kanssa vierailuun. 

Kätevää ja liikkumista ei kuitenkaan taida saada samaan lauseeseen, kun kyseessä on Los Angeles. Navigaattorin mukaan olisimme päässeet Griffith Parkiin noin tunnissa Irvinesta. Kun olimme ajaneet Los Angelesin lentokentän tuntumaan, navigaattori näytti jälleen lähes tunnin matka-aikaa retkikohteeseemme. Päätimme kuitenkin lähteä rohkeasti ajamaan. 

Ajomatka olikin samalla nopea sight seeing. Näimme hetken aikaa kaukana siintävän HOLLYWOOD-kyltin, downtownin pilvenpiirtäjät lähietäisyydeltä, moottoriteitä, ruuhkia ja lopulta Griffith Parkin. 
Päädyimme jättämään observatoriovierailun toiseen kertaan ja suuntasimme Shane´s Inspiration leikkipuistoon. Kyseessä on esteettömäksi rakennettu leikkipuisto, joissa kiipeilyrakennelmin, keinuihin, vaijeriliukuihin ja karuselleihin pääsee myös esimerkiksi pyörätuolilla kulkevat lapset. Puisto oli kauniisti ja käytännöllisesti rakennettu. Ehdottomasti vierailun väärti, vaikka kovin monesti emme ole parin tunnin ajomatkoja yhtä leikkipuistovierailua varten tehneetkään. 
Tarkoitus oli myös ajaa maisemareittiä ja katsella L.A.:n maisemia kukkulan päältä. Erityisestä tällä reitillä minua kiehtoi Cathy´s Corner, jossa La La Landin ihanin tanssikohtaus on kuvattu. Olimmekin jo niin lähellä, kunnes erään mutkan takana meitä odotti Road Closed-puomi. Niinpä istuin ihanassa mekossani paluumatkan ruuhkassa. Olihan sekin La La Land kokemus. (Kyllä, olin niin turhamainen, että pukeuduin kivaa valokuvaa varten.) 

Lapset näkivät ensimmäisen kerran kunnon pilvenpiirtäjiä. Olimmehan toki katselleet valmistuvaa ja valmistunutta Rediä koti-ikkunasta useita kuukausia, mutta kyllähän suurkaupungin pilvenpiirtäjät ovat jotain ihan muuta. Muistan, kuinka New Yorkissa lapsena vieraillut ystäväni kertoi minulle niin korkeista taloista, että ne jatkuivat aina vain, kun ylös katsoi. Mietin, miten uskomatonta ja hienoa. Nyt takapenkin kanssa käyty keskustelu meni suurinpiirtein näin:
- Katsokaa miten upeita pilvenpiirtäjiä. Tässä on Downtown L.A. Eikö ole mahtavaa! Ette ole ennen nähneet näin korkeita pilvenpiirtäjiä.
- Joo. Ihan ok. 

Nämä meidän lapset rakastavat yli kaiken isovanhempien kesämökkejä. Kyllä se omena aina jonkin verran kauemmas puusta putoaa.

Jatkossa vierailuja täytyy kyllä suunnitella huolella ja ainakin perheen kanssa matkaan lähtiessä täytyy miettiä tarkoin, onko kohde koko porukalla menon arvoinen. Moottoritien ruuhkista ei pääse pois mahdollisten autoraivareiden, vessahädän tai muun ongelman yllättäessa. Ja ainakin täytyy huolehtia, että autossa on aina varalta vettä ja jotain pientä syömistä.  

Täällä oli eilen Labor Day. Kouluista ja töistä oli vapaata. Emme olleet ehtineet suunnitella mitään erityistä tekemistä pitkälle viikonlopulle, joten päädyimme viettämään vapaapäivää lähiympäristössä uima-altaalla parin muun suomalaisperheen kanssa. Meillä olikin oikein mukava vapaapäivä. Mies teki töitä, jotta voimme pitää vapaata koulukohtaisten lomapäivien aikaan, jolloin toivon mukaan joka paikassa ei ole niin ruuhkaista tai kallista. 

 

 

Puistoissa

Olemme ehtineet vierailla jo useissa puistoissa. Puistoihin voi tehdä retkiä suhteellisen vähällä varustelun määrällä verrattuna vaikkapa rantaretkiin. Toki vettä ja evästä tarvitaan. Suuremmat puistot vaikuttavat olevan täällä myös suosittuja piknik-kohteita ja taidetaanpa monet synttäritkin juhlia puistoissa päätellen ilmapallojen, pomppulinnojen ja muiden juhlavarusteiden määrästä. Täällä jaksetaan kyllä viimeisen päälle rakentaa puitteet muutamaakin tuntia varten, oli kyse sitten rantapäivästä tai piknikistä. Oma vaatimaton kylmälaukkumme on tosi säälittävä näky täällä, kun tulee eväshetken aika. Katsotaan, miten pian varustaudumme kunnon coolerilla, joka kulkee pyörien päällä sekä kokoon taitettavilla kärryillä, joissa tavarat ja välillä lapsetkin vedetään leiriytymispaikoille. 

Irvinessa olemme vierailleet Adventure Playgroundilla, Orange County Great Parkissa ja Irvine Parkissa. Olemme käyneet puistoissa useimmiten keskellä päivää, jolloin kuumuus ja auringonpaiste kyllä alkavat nopeasti väsyttää. Varsinkin leikkikentillä kuitenkin kannattaa vierailla vasta kuumimman ajan jälkeen, jolloin leikeistä ja liikkumisesta voi oikeasti paremmin nauttiakin. Suuremmissa puistoissa kuitenkin puut tuovat useampaan paikkaan sopivia varjopaikkoja.

Adventure Playground on hauska, sopivasti nuhjuinen ja lasten mielikuvitukselle tilaa jättävä puisto, jossa saa rypeä mudassa, leikkiä hiekassa, kiipeillä, seikkailla, juosta ja rakentaa jättipalikoilla. Vaihtovaatteet olivat tarpeen. 

Irvine Park Railroad oli todella suuri ja hauska puistoalue. Alueella on muun muassa sopivan pieni ja hyvin pidetty eläintarha, johon on edullinen sisäänpääsy. Eläintenhoitajat näyttivät lähietäisyydeltä myös käärmeen (Kingsnake) ja liskon, jonka etunimi oli Draco, lajin nimi jäi Harry Potter-fanien mielissä unholaan. Näitä eläimiä sai myös varovasti silittää, ja hyvin varovasti se tehtiinkin. Hauska kokemus niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Eläintarhassa oli myös puumia, eli vuorileijonia. Alueella niitä esiintyy joskus vaellusreittienkin läheisyydessä. Haluan toki käydä täällä pienillä vaelluksilla ja retkillä kunhan sää hieman viileenee. Puumaa en kuitenkaan todellakaan haluaisi kohdata. Ilmeisesti kuitenkin metelin pitäminen auttaa, samoin kuin Suomessa karhujen kanssa. Meidän perheemme osalta tämä suojakeino on varmasti helposti saavutettavissa. 

Puistossa pystyy vuokraamaan erilaisia kulkuneuvoja, esimerkiksi polkuveneitä ja polkuvaunuja. Hauska kulkuväline oli myös pienoisrautatietä pitkin kulkeva juna, joka kulki lenkin puiston alueella ja pienessä villin lännen kylässä. Puistossa vaikutti toimivan myös ratsastustalli. Tekemistä siis riittää monellekin vierailukerralle.

Orange County Great Park on nimensä mukaisesti suuri. Alueella on urheilukenttiä, pyöräreittejä, karuselli ja kuumailmapallo, rakenteilla oleva leikkipuisto, puutarha- ja viljelyalue, taidenäyttelyitä ja sunnuntaisin Farmer´s Market. Lyhyellä vierailullamme tuntui, että puisto oli vielä kovin keskeneräinen. Selkeät ja viihtyisät kävelyreitit puuttuivat vielä osittain, kävelymatkoista tuli helposti myös pitkiä. Puistossa oli kuitenkin monia kivoja juttuja, joten eiköhän uusi vierailu kannata viimeistään uuden leikkikentän valmistuttua. Ja täytyyhän tuossa lentävässä appelsiinissa ehkä uskaltautua käymään. 

Tänään onnistuin näkemään läheltä ensimmäiset, vielä vihreät, OC:n appelsiinit puussa. Leikkipuistossa tapahtui tämäkin elämys.