torstai 5. syyskuuta 2019

Kotiutumisen pienet askeleet.

Olemme muuttaneet paljon, aikuisiällä yhdessä kodissa vietetty aika taitaa olla ollut enimmillään noin kolme vuotta. Minun on ollut yleensä melko helppo kotiutua uuteen asuinpaikkaan ja muuttaminen on parhaimmillaan ollut ihan mukavaakin puuhaa. Kuitenkin edellisen Suomen muuttomme ja nyt ulkomaille muuton jälkeen minun on ollut hieman vaikea kotiutua tai ainakin se on vienyt aiempaa paljon enemmän aikaa. 

Olemme asuneet Irvinessa nyt reilun kuukauden ajan. Aika tuntuu yhtä aikaa pitkältä ja hyvin lyhyeltä. Kesällä Suomessa tapahtuneet asiat tuntuvat hyvin kaukaisilta ja varsinkin lähtöä edeltävät päivät tuntuvat hyvin sumeilta. Ajatukset taitavat olla niin suuntautuneet kaiken uuden omaksumiseen, että aivoista on raivattava uutta tilaa.

Tällä viikolla päiväni ovat hieman alkaneet hakea uutta selkeää rytmiä ja mielekkäitä hetkiä on mahtunut mukaan paljon. Tämä voi kyllä johtua myös siitä, ettemme ole enää taaperon kanssa kipeitä. Ulkoilu on pienen lapsen kanssa ihan pakollista, että muutkin asiat, kuten syöminen ja nukkuminen, sujuvat hyvin. Ihan lähistöllä, kävelymatkan päässä on aika niukasti pienimmälle sopivia leikkipuistoja, uimassa toki on voinut käydä helposti ihan kotimme vieressä olevalla altaalla. Ulkoilua aamu- ja keskipäivällä on rajoittanut myös kuuma sää ja viime viikolla vielä sairastaminen. 

Tällä viikolla asiat ovat kuitenkin tuntuneet alkavan sujua. Olemme löytäneet mukavia leikkipuistoja kohtuullisen ajomatkan päästä ja asunnon patiollakin voi jo viettää aikaa, kun sinne saatiin parempi lattia. Hankalan viime viikon kohokohtani oli myös pation ensimmäisen istutuksen laittaminen. Ajoin paikalliseeen puutarhaan Aki Nurseryyn ja valitsin mukaan muutamia sukkulentteja mahtavasta valikoimasta. Toistaiseksi istutukseni jaksaa mainiosti ja yksi kasveista on alkanut jo kukkia. Voi olla, että vierailen puutarhalla pian toisenkin kerran, kun multaakin on vielä iso säkki. 






Toinen askel kotiutumiseen tapahtui tänään, kun löysin tieni Irvinen kirjastolle. Aluksi oli tarkoitus mennä vain vierailemaan Heritage Parkin leikkipuistossa, mutta koska kirjasto oli saman suuren parkkipaikan varressa, oli pakko käydä kurkistamassa sisälle. Ja kun olin kurkistanut sisälle, oli pakko hankkia kirjastokortti. Tämän jälkeen rattaista ehdoteltiin voimakkaasti, että kirjoja ei enää ehditä jäädä valikoimaan. Seuraavalla kerralla siis lainaamaan. Kirjasto täällä vaikuttaa toimivan hyvin samalla tavalla kuin Suomessakin. Valikoima vaikutti pikasilmäyksellä oikein hyvältä. Kirjaston yhteydessä oli myös käytettyjen kirjojen kauppa, josta vaikutti saavan kirjoja hyvin edullisesti. Kirjastossa järjestetään myös paljon oheistoimintaa. Ainakin satuhetket ja pienten leikkihetket pääsevät kokeilulistalle, mutta tarjolla olisi myös mahdollisuus kissanpennun adoptioon, tutustumista japanilaiseen kulttuuriin ja kieleen, satuhetkiä pyjamassa iltaisin, apua kotitehtäviin ja elokuvailtoja perheille. Kirjastoon vien myös koululaiset joku iltapäivä. Täytyy vain olla tarkkana, ettemme osu paikalle kissanpentujen adoptiopäivänä, muuten perheessä olisi nopeasti kuusi jäsentä.

Saimme pienimmän kanssa kirjastosta mukaan kotiprojektin, jossa tulisi lukea 1000 kirjaa ennen Kindergartenia. Luettu kirja ruksitaan korttiin ja aina sadan kirjan jälkeen saa palkinnon. Saman kirjan saa lukea monesti, mikä on varsin kohtuullista, kun ottaa huomioon taaperoikäisten mieltymykset. Onhan se mukavaa, kun Puppe vihdoinkin löytyy sieltä tutulta paikaltaan. Rutiinit voivat siis olla tärkeitä itse kullekin. Nyt niitä täytyy alkaa luomaan uudelleen, kun alkuvauhtiin on päästy. 

Heritage Parkista löytyi muuten muutakin kodikasta kuin kirjasto. Valkoposkihanhethan ne täälläkin laiduntavat. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muuttoilmoitus

Blogini on saanut uuden osoitteen, joka on nytkun.life  . Olen jo pitkään toivonut blogille parempaa ulkoasua, mutta Blogger ei oikein omill...