Teoriassa jet lag olisi ollut helppo hoitaa muutamassa päivässä kuntoon. Suora, alkuillasta Helsingistä lähtevä lento on hyvin ajoitettu tähän. Mutta lapset heräävät kun heräävät ja nukkuvat, kun nukuttaa. Ensimmäiset vuorokaudet heräilimme siis 2-3 aikaan aamuyöstä odottamaan auringonnousua. Aluksi ilman kahvia. Olin ottanut hotellista mukaan kaksi pussiteetä, joista toinen oli vielä decaf versio. Kahvinkeitin pääsikin hankintalistan kärkeen. Iltaisin totaalinen uupumus saapui kello 19 mennessä ja koko ajan oli valtava nälkä. Ei karkkinälkä, vaan oikea nälkä. Ruokakaapeissa oli lähinnä karkkia Suomen tuomisina ja ensimmäisenä päivänä kokeilunhimossa kaupasta kahmittuja herkkuja. Väsymys ja omituinen olo ei ollut paras tunne, kun samaan aikaan ympärillä oli niin paljon omaksuttavaa ja tutustutumista vaativia asioita. Paljon etukäteen odottamani ruokakaupassa kiertely tuntui lähinnä kärsimykseltä, kun aivot eivät toimineet ja tuttu selkäytimestä löytyvä kaupassakäyntirutiini ei toiminutkaan. Iltapäivän väsyneisiin hetkiin toimi parhaiten ulkona olo ja uiminen. Hiljalleen rytmi alkoi kaikilla siirtyä oikeaan suuntaan ja ensimmäinen aamu, kun herätessä valoa pilkotti kaihtimien välistä, tuntui mahtavalta. Vajaassa viikossa elämä alkoi muistuttaa päivärytmin osalta taas normaalia. Muilta osin normaaliin taitaa olla vielä pitkä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti