Kaliforniaan muuttamisen jälkeen minun oli ihan pakko muuttua tältäkin osin ja hyväksyä, että päästäkseen yhtään minnekään, on ajettava autoa. Tiesin tämän toki etukäteen ja olisin voinut harjoitella jo Suomessa. Enpä kuitenkaan harjoitellut. Ajattelin, että auto vaihtuu kuitenkin ja kuten jo aiemmin kirjoitin, minun ei ollut ihan pakko ajaa. Täällä elelin noin viikon ajamatta, eikä autoa päivisin ollut käytössäkään. Olimme todella jumissa kotimme ympäristössä. Ruokakauppa, uima-allas ja viereinen leikkipuisto eivät vain enää riittäneet reviiriksi ainakaan minulle, vaikka kivoja juttuja ovatkin. Aloittelin ajamalla lähikauppaan ja hiljalleen vähän pidempiäkin matkoja. Edelleen kammoan isompia teitä ja moottoriteillä en aja ollenkaan. En vain vielä usko pysyväni liikenteen rytmissä, kun kaistan vaihtoja tehdään sikin sokin kuudella kaistalla ja tähän vielä liittymäkaistat päälle. Kerran tosin ajoin vahingossa moottoritielle menevää reittiä enkä voinut kääntyä takaisin. Selvisin kuitenkin tilanteesta pysymällä tiukasti oikealla ja poistumalla seuraavasta liittymästä. Liikenteen rytmi on täällä nopea ja kiivas. Edessä oleviin punaisiin valoihinkin ajetaan kovaa vauhtia, jos vain tie on auki. Ehkä ainaiset ruuhkat johtavat siihen, että matkan eteneminen on saatava mahdollisimman nopeaksi silloin, kun se on mahdollista. Nopeusrajoitukset ovat täällä omaan makuuni korkeita ja tuntuvat olevan lähinnä suositus minimivauhdista. Olenkin varmasti paikallisten mielestä raivostuttava kuski, joka ajelee liian hitaasti, ryhmittyy hankalasti ja näyttää vilkkua joka käännöksessä. Täällä on hyvin tavallista tööttäillä, jos toisen ajaminen ei miellytä ja voin vain kuvitella, mitä rattien takaa välillä kuuluu. Yritän kuitenkin olla liikaa miettimättä näitä tilanteita ja olla ottamatta paineita. Luultavimmin jokainen kuski on välillä itselleen vieraammassa ja hankalammassa paikassa ja aina joku vähän hakee reittiään.
Ajamisessa hankalaa on myös nopeasti eteen tulevat yllättävät tilanteet ja epävarmuus siitä, mitä muut oikein aikovat. Tiedostan, että kaikki epävarmat ja hankalat tilanteet varmasti helpottuvat ajokokemuksen myötä, mutta jotenkin pitäisti kuitenkin selvitä siihen asti, kunnes kokemusta karttuu. Tähän kulminoituukin varmasti se syy, miksi en ole aiemmin halunnut edes harjoitella. Olenkin oikeastaan aika tyytyväinen, että nyt olen joutunut pakkotilanteeseen, jossa joudun ajamista taas harjoittelemaan. Ja mikäpä oikeastaan on ollut harjoitellessa, kun menopeli on uusi, tiet kuivia ja maisemat useimmiten mainiot.
Vaikka olenkin alkanut sopeutua elämään autoilevana äitinä, joka huristelee leikkipuistoihin, kauppoihin ja koululle päivittäin, kaipaan silti julkista liikennettä. Äkkiseltään ajattelisi, että toimiva ja laaja julkisen liikenteen verkosto hiljalleen helpottaisi alueen hankalia ruuhkia ja olisi ympäristön ja ilmanlaadun kannalta huimasti parempi vaihtoehto. Tätä kirjoittaessa kävinkin nopeasti tutkimassa tietoja Los Angelesin julkisesta liikenteestä. Julkinen liikenne on alkanut kehittyä kunnolla vasta 1990-luvulta lähtien. Ei siis ole ihme, että ihmiset turvautuvat edelleen suurimmaksi osaksi autoihin, koska ovat siihen tottuneet ja kaupungin ja ympäristöalueiden rakenne tukee autoilua paremmin. Lisäksi liikkuminen vaikuttaa olevan julkisillakin varsin hidasta. Selvittelimme muutama viikko sitten matkoja lentokentän läheltä meille ja matka-aika venyi noin kuuteen tuntiin (autolla n. 45min). Lisäksi esimerkiksi junaa käyttäessä, täytyisi matkata juna-asemille esim. Uberilla tai hitailla busseilla. Tällaisten vaihtoehtojen kanssa autolla huristelu ruuhkassakin tuntuu houkuttelevammalta, ainakin jos pitää liikkua kaupunkien välillä ja pienemmissä kaupungeissa. Jos lähden joku kerta enemmänkin Los Angelesin ihmeitä katselemaan, haluaisin kyllä testata julkisen liikenteen toimivuutta kaupungin sisällä. Veikkaan, että turistina liikkuessa se voisi toimiakin. Ja kyllä julkista liikennettä varmasti moni käyttää. Eiköhän 10 miljoonaan kaupunkilaiseen mahdu monenlaista matkaajaa.
Täällä Irvinessa olen nähnyt julkisen liikenteen bussin muutaman kerran. Kaksi kertaa olen nähnyt bussipysäkillä ihmisen. Mutta kyllä täällä kulkee OC bus. Pääsisin sillä nyt keskellä päivää Newport Beachiin kolmella bussilla, matka-aika olisi nopeimmillaan 1h 13min. Autolla olisin perillä 20 minuutissa. Maassa siis maan tavalla tässäkin asiassa.
Viikonloppuisin edelleen asetun kuitenkin hyvillä mielin matkustajan penkille ja nautin maisemista ja uusista seikkailuista kaikessa rauhassa. Viikko sitten onnistuimmekin viettämään mahtavan illan rannalla ja ihailimme ensi kertaa auringon laskua oikein kunnolla. Laguna Beach monine rantoineen on kyllä tähän mennessä ehdoton suosikkipaikkani täällä. Lisäksi pieni kaupunki on persoonallinen ja kiinnostava kauppoinenn, ravintoloineen ja taidenäyttelyineen. Ja kaiken lisäksi siellä toimii viikonloppuisin ilmainen julkinen liikenne, trolley.
Kuvat ovat pääasiassa Victoria Beachilta, jossa sijaitsee hieno Pirate Tower. Tornia oli haastava kuvata ilman ihmisiä, koska innokkaita kuvaajia ja kuvattavia oli rannalla muitakin. Paikka vaikutti olevan myös varsin suosittu hääkuvauspaikka. Saimme hienoja kuvia itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti