Terveellistä ruokaa täältä kyllä saa. Ongelmana on, että kaikki terveellinen täytyy löytää ja valita epäterveellisten ja välillä hyvinkin houkuttelevien vaihtoehtojen joukosta. Hyllyt ovat pullollaan kaikenlaisia snackseja, makeita herkkuja, limppareita, kekseja, herkkumuroja. Alkuhuumassa näitä on kyllä tarttunut melkein joka kauppareissulta mukaan. Kotona sitten häpeissään voi lueskella tarkemmin tuoteselosteita ja laskea kuinka montaa eri siirappia ja sokeria mihinkin on käytetty. Ennätys taitaa olla tähän mennessä kuusi kappaletta (Maple pecan granola). Hedelmät ja vihannekset ovat pääosin hyviä, ne ovat kauniisti esillä, eivätkä kovin kalliita. Myös kaikenlaista valmiiksi pilkottua on hyvin tarjolla. Tykkäämme tuoreesta maissista ja amerikkalainen maissi ei ole ainakaan toistaiseksi pettänyt. Halpaa, laadukasta ja maukasta. Hienoa, kun saa ostaa maissit oman kuorensa sisässä, eikä valmiiksi kuorittuina pakkauksissa. Kuoria kyllä riittikin irrotettavaksi.
Kunnon kotiruokaa alkaa kuitenkin olla joidenkin mäkkärikeikkojen jälkeen jo sen verran ikävä, että täytyy vain alkaa kokoamaan uutta varmojen nakkien listaa, joka sopii täältä saataviin tuotteisiin. Suurimmaksi osaksi toki täällä voi tehdä ihan samoja ruokia kuin Suomessakin. Valmistusta helpottavat tarvikkeet ja valmiina saatavat ruoat täytyy kuitenkin löytää uudelleen. Lasagnesta ainakin tuli hyvää ja se saikin kunnian olla ensimmäinen ihan kunnolla tehty kotiruoka täällä.
Sivuhuomautuksena vielä, että blogin kuvissa pyrin täydelliseen arkirealismiin (huomaa kauniisti asetellut lasagneroiskeet) ja nopeaan kuvaukseen ennen kuin taapero huomaa kännykän.
Ruokakauppoja täällä on monenlaisia ja toisilta suomalaisilta olenkin kuullut, että usein tulee haettua eri asioita hieman eri kaupoista. Tähän mennessä olen kyllä tutustunut lähinnä lähikauppaamme, joka alkaa jo hieman hahmottua. Lisäksi uskallan ajaa sinne ihan yksin. Olen tästä saavutuksesta todella ylpeä ja palaan vielä ajamiseen liittyviin asioihin jossakin myöhemmässä kirjoituksessa. Parasta ruokakaupoissa on kyllä ollut yllättäen ostosten pakkauspalvelu. Aluksi oli hirvittävän vaikea antaa toisten tehdä tämä työ. Ei siksi, että olisin ehdottomasti halunnut pakata, vaan siksi, että tuntuu oudolta olla itse hetki joutilaana. Nyt olen jo alkanut vähän rentoutua ja maltan olla työntämättä käsiäni avuksi sotkemaan pakkaajan ja myyjän nopeaa työskentelyä, keskityn vain maksamaan ja sanomaan jotain kohteliasta. Muovipussit täällä käytetään moneen kertaan, lisäksi kauppaan voi viedä omia kasseja. Joissakin kaupoissa, ainakin Targetissa, uudelleen käytettävästä muovikassista saa jopa pienen hyvityksen loppulaskuun.
Koulut alkavat ensi viikolla. Tämä suurentaa vielä ruokapohdintojen määrää. Jollakin pitäisi aamulla ehtiä täyttämään näitä termoskipposia lasten lounasta varten. Suunnitelmani on tehdä päivällisruokaa normaalia enemmän ja sitten aamulla lämmittää lounaaksi edellisen illan ruoka. Ongelmana on edellä kuvaamani nirsot lapset sekä se, että tuskin mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä kuppiin sullottuna. Tähän mennessä ideapankkiin onkin kertynyt lähinnä nakkipasta, jauhelihapasta, keitot, kinkkukiusaus ja puuro. Kaikenlaiset hyvät ideat otan vastaan ilomielin, varsinkin jos kokemusta koululounaiden tekemisestä tai syömisestä on. Netistä löytyvistä hienoista lounasideoista ei ole paljon iloa. Vaikka kuinka haluaisin, lapseni eivät syö ihania kvinoasalaatteja, juuston paloja (tai mitään missä on vähänkään juustoa), kastikkeita tai runsaita täytettyjä leipiä. Tietysti haluan kovasti, että lounasruoka on hyvää ja terveellistä. Ennenkaikkea kuitenkin toivon, että lounas olisi pojille rentouttava hetki päivän keskellä ja ruoka maistuisi. Koulun aloitus ja ehkä koko kouluvuosi tulee varmaan olemaan muutenkin tarpeeksi jännittävä ja raskas, tähän tuskin tarvitaan nälkää kaveriksi.
Ruoka onkin sen verran herkullinen aihe, että palailen tähän varmaan vielä useasti. Tämähän on vasta alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti