maanantai 12. elokuuta 2019

Paikoillanne, valmiit.

Lähdön lähestyessä kaikki muuttuu epätodellisen tuntuiseksi, vaikka kaikki alkaa olla jo hyvinkin konkreettista. Makuuhuoneiden lattialla lojuu 9 matkalaukkua ja käsimatkatavarat, joihin on sullottu viiden henkilön tärkeimmät mukana kannettavat asiat. Jokainen on luopunut jostakin. Yksi hyvästä tietokoneesta, toinen Bokashi-kompostisankoista, isommat lapset pleikkarista ja pienin ehkä tuttujen tavaroiden tuomasta kodin tunteesta ymmärtämättä lainkaan, mitä on tapahtumassa. Keittiössä sinnitellään vähentyneillä aterimilla, kämäisillä muovikipoilla ja jämäastioilla. Viimeisellä viikolla käytössä on vaatekaapin kuluneimmat vaatteet ja ne menevät suurimmaksi osaksi päivän jälkeen roskikseen. Pesukonetta ei enää ole. Olemmekin kutsuneet tätä viikkoa rääsyviikoksi. Toisaalta nauroimme, ettei toinen ole näyttänyt pitkään aikaan niin kivalta kuin tällä rääsyviikolla. Ehkä vaihtelu virkistää. 


Osasin kyllӓ varautua tähän. Lähtemiseen. Jos on saanut puolisokseen ihmisen, jonka jalkoja alkaa polttelemaan säännöllisin väliajoin, ei välttämättä kannata haaveilla omakotitalosta ja puutarhasta. Haaveilen silti näistä. Toisaalta tasainen elämä puuduttaa minuakin ja olen enemmän kuin iloinen, että toinen meistä on lähtijä.  Itse en koskaan lähtenyt vaihto-oppilaaksi tai pidemmäksi ajaksi mihinkään, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut ainakin opiskeluaikana. Ihailin kyllä kovasti kaikkia, jotka niin tekivät. 
Perheenä lähdimme ensimmäisen kerran asumaan ulkomaille vuonna 2013, jolloin asuimme Sveitsissä reilun vuoden. Aika oli todella hieno kokemus sekä perheenä että yksilöinä. Ammensin paljon tuosta ajasta myös omaan työhöni, mikä selvisi paluun jälkeen ja jota en osannut kotiäitinä ollessa edes kuvitella käyvän. Siksipä ei ollut vaikea vastata myöntävästi myös Kaliforniaan lähtöön, vaikka tiedossa on jälleen omien ammatillisten tavoitteiden ja haaveiden lykkääntyminen. 

Kevät ja kesä on ollut täynnä järjestelyä. Asioiden ja tavaroiden. En ole ollut mikään karsija, enemmänkin keräilijä. Lähteä saivat puolet kirjoista (kukaan ei osta käytettyjä kirjoja), CD:t (eivät myöskään kelpaa enää mihinkään), DVD:t (onneksi joku otti klassikoita katsottavaksi). Välillä tuntui pahalta heittää tavaraa pois, välillä aivan mahtavalta. Onneksi rakkaimmat ja palatessa vielä oletetusti käyttöön tulevat asiat pääsivät varastoon molempien vanhempien luokse. Tästä suuren suuri kiitos. 
Käytännön asioiden järjestelyn vuoksi henkinen valmistautuminen onkin ollut hieman syrjässä. Varsinkin viime viikkoina. Alkukesästä huomasin jättäväni pitkiä jäähyväisiä kauniille Suomen luonnolle ja monelle asialle mistä täällä pidän. Nyt lähdön lähestyessä oma mieliala on ehkä yllättäen hieman kireä ja olen huomannut lähinnä ärsyttäviä asioita, joista olen iloinen pääseväni eroon. Ehkä jonkinlaista lähtöön valmistautumista sekin. Mutta koska ihmisen ja varsinkin kolmen lapsen äidin muisti on rajallinen, halusin aloittaa kirjoittamaan. Huomasin, että touhutessa ja lasten tarpeita mahdollisimman hyvin huomioidessa ei aikaa ole liikoja jäänyt fiilistelyyn tai pohdintaan. En halua, että kaikki luisuu huomaamatta ohi. Näin voin ehkä palata tämän ajanjakson tunnelmiin myöhemminkin.  

“Teille tulee ihan mahtavaa siellä Kaliforniassa!” Näin meille yleensä sanotaan, kun kerromme ihmisille lähdöstä. Toivotaan tietysti näin ja oikeastaan uskon kyllä. Toisaalta arkea sielläkin eletään. Voiko aurinkoon kyllästyä? Ehkä kaipaan syksyn kirpakkaa ilmaa ja energistä tunnetta, paksuja sukkahousuja kivan hameen kanssa ja pimeitä iltoja, jolloin koti tuntuu maailman parhaimmalta paikalta. Tai sitten en. En ole käynyt Kaliforniassa. Toki maisemat ovat melkein kaikille tuttuja elokuvista ja sarjoista. Monia blogeja seuranneena näkemistä ja kokemista vaikuttaa riittävän. Haluan ajaa 101:lla, nähdä punapuita ja rantaviivaa. Haluan uida ja  kaivaa hiekkaa lasten kanssa melkein ympäri vuoden, kokea oikean ja oikeutetun Halloweenin ja oppia hymyilemään enemmän. Millainen maa Yhdysvallat sitten onkaan asua ja elellä. Asiat selvinnevät aikanaan. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muuttoilmoitus

Blogini on saanut uuden osoitteen, joka on nytkun.life  . Olen jo pitkään toivonut blogille parempaa ulkoasua, mutta Blogger ei oikein omill...