Tänä syksynä pääsin kuitenkin eroon asian pähkäilystä ja pääsin juhlimaan Halloweenia ensimmäistä kertaa kunnolla ja hyvällä omalla tunnolla. Halloween on ollut täällä esillä jo syyskuun alusta saakka ja kaikenlaisen materiaalin määrä on kyllä hämmentävä ja teeman mukaisesti myös vähän pelottava. Jättimäisiä säkkejä yksittäispakattuja treateja on tarjolla hylly toisensa jälkeen, koristeita on joka lähtöön alkaen keinotekoisesta seittihötöstä jatkuen talon korkuisiin kummitushahmoihin. Rooliasuja löytyy sateenkaaren värisestä kakka-emojista kauhuelokuvien kamalimpiin hahmoihin ja mitä nyt kukin ikinä haluaisikaan esittää. Asuja on tarjolla kaiken ikäisille ja niihin myös lokakuun viimeinen päivä pukeudutaan.
Olikin hauska hakea poikia torstaina koulusta, joka oli täynnä prinsessoja, supersankareita, Hogwartsin oppilaita ja luurankoja. Koulun rehtori oli ollut jättimäinen Tyrannosaurus Rex. Poikien mielestä rehtori on muutenkin huippu tyyppi, koska hän muun muassa leikkii välillä lasten kanssa välitunnilla ja arvostus taisi tämän jälkeen entisestään nousta. Yksi amerikkalaisen Halloweenin parhaimmista puolista olikin, että niin monet osallistuvat päivään ja juhla on yhteistä hauskanpitoa.
Lähellämme sijaitsee eräs katu, jonka varrella lähes jokainen talo oli koristeltu mitä karmivimmin ja näyttävimmin koristein. Yleensä rauhalliset naapuruston tiet kuhisivat torstaina autoja ja kävelytiet täyttyivät trick or treat-kierroksella olijoista. Oli hauskaa nähdä kuinka paljon vaivaa ihmiset olivat nähneet asujen ja koristelujen eteen. Monen talon koristelut ja asukkaiden pukeutuminen noudattivat jotain teemaa (esimerkiksi noidat, kummitustalo, Harry Potter). Autotallien eteen oli usein pystytetty pöytä, jonka ääressä asukkaat jakelivat herkkuja, muutamaan taloon mentiin ovellekin. Kaikkia lasten asuja muistettiin aina kehua ja arvailla mitä kukin esittää. Tällainen pieni huomio tuntui selvästi meidänkin lapsista mukavalta. Yleisestikin vaikutti, että kaiken ikäisillä lapsilla oli hauska ilta. Isommat lapset ja teinit kulkivat omissa porukoissaan ja pienemmät aina vanhempien kanssa.
Vaikka kierroksella oli vaikuttavaa ja jännittävää nähtävää, miettivät pojat kuitenkin, että kokemus ei ollut niin jännä kuin he olisivat halunneet. Olisi ollut jännempää mennä koputtelemaan ihmisten oville ilman muita ihmisiä ja karkkikupille jonottelua. Ehkäpä perinteinen virpomiskulttuuri nosteli siellä päätään. Ja täytyy myöntää, että pojat olivat kyllä oikeassa. Pimeän pihanurmikon läpi terassin nurkalle kynttilänvaloon asetetulle karkkikupille hiipiminen poikien kanssa oli paljon jännittävämpää. Jatkoimme kierrosta vielä hetken omassa naapurustossa, mutta kovin moneen oveen emme uskaltaneet koputtaa. Onnistuin lisäksi säikyttämään varsinkin vanhimman lapsen sanomalla, että kerätyt karkit täytyy vielä tarkastaa ennen syömistä, ettei niissä ole mitään vaarallista. Asia jäi selvästi ainakin hetkeksi vaivaamaan, vaikka vastaavanlaisista asioista on toki puhuttu jo Suomessakin. On kuitenkin aina eri asia leikkiä ja hullutella kammottavilla asioilla kuin käsitellä niitä todellisuudessa.
Huomenna aamulla menen polkemaan vielä spinning tunnille, jonka teema on Day of the Dead. Kuulin huhuja, että taustamusiikista vastaavat vain edesmenneet artistit. Sitten on ensimmäinen amerikkalainen Halloween koettu. Täksi vuodeksi väsätyt koristeet, Lohikäärmeiden äidin peruukki ja mekko on pakattu odottamaan seuraavaa vuotta. Karkkeja ja herkkuja riittää syötäväksi vielä pitkäksi aikaa. Tämä on luultavasti tilanne aika monessa muussakin kodissa. Mitähän tapahtuu kauppoihin jääneille herkuille? Näinköhän täälläkään riittää syöjiä niin massiiviselle määrälle herkkuja kun seuraavaa juhlaa laitetaan jo kilvan esille eikä oranssi ja musta kääre ei enää miellytäkään silmää niin paljoa kuin punainen ja vihreä.
Kaiken yhteisöllisyyden ja hauskan karnevaalimenon keskellä kaipasin myös hieman enemmän näkyvämpää sanomaa juhlan tosiasiallisesta tarkoituksesta, joka ei kuitenkaan taida olla se kaikista isoimman karkkivuoren kerääminen. Kyllä suomalaisella Pyhäinpäivän hartaalla hiljaisuudella on oma tärkeä merkityksensä ainakin siihen kasvaneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti