Kuoron varsinaiseksi jäseneksi pääseminen on kuitenkin ollut pidempi prosessi. Jokaisen kuoroon liittyvän tulee opetella kaksi laulua ulkoa. Toinen lauluista lauletaan kuoron mukana. Samalla äänitetään oma laulu ja stemman johtaja kuuntelee suoritusta edessä ja arvioi myöhemmin myös tehdyn nauhoituksen. Suoritustaan saa parantaa seuraavilla kerroilla. Toinen laulu lauletaan osana kvartettia ja tuolloin lauletaan yksin omaa stemmaa. Tätä osuutta kuuntelee kuoron johtaja ja stemman johtaja. Koelauluprosessi kestää yleenssä noin 4-6 harjoituskertaa, minkä aikana pääsee jo aika hyvin kiinni myös kuoron ohjelmistoon ja muuhun toimintaan. Jännitin koelauluja kovasti, mutta toisaalta menetelmä on hyvä, koska samantyyppiset vaatimukset jatkuvat myös jäseneksi pääsyn jälkeen. Kaikki laulut opetellaan ulkoa ja ennen esiintymisiä oma suoritus hyväksytetään stemman johtajalla. Ulkoa opettelu on välttämätöntä, koska esiintymiseen liittyy myös koreografioita ja toki ulkoa opettelu helpottaa johtajan ja muiden äänien seuraamista laulaessa. Olenkin viime viikot yrittänyt kuunnella harjoitusnauhoja aina, kun on mahdollsta. Pienintä päiväunille nukuttaessa kävelen taloa ympäri ja kuuntelen lauluja nappikuulokkeilla painaen sanoja muistiin. Laulan keittiötä siivotessa ja autossa koulun parkkipaikalla aina, jos olemme ajaneet koululle liian aikaisin. Ajaessa en harmi kyllä pysty laulamaan, koska se vie liikaa keskittymistä ajamisesta, mutta ehkä sekin vielä onnistuu joskus.
Pari viikkoa sitten läpäisin ilokseni koelaulut ja sain oman kansioni ja nimineulani pienessä tervetuliaisseremoniassa. Sen jälkeen minulla onkin ollut kova työ harjoitella seuraavan esiintymisen lauluja. Ohjelmistoon kuuluu nyt paljon isänmaallisia lauluja. Konsertin aikana matkataan läpi Yhdysvaltain sotahistorian ja mukaan on ujutettu aitoja kirjeitä rintamalta kotiin ja kotoa rintamalle. Eniten päänvaivaa on aiheuttanut jokaisen eri Yhdysvaltojen asevoimajoukon tunnuslaulun opetteleminen, sanoja on paljon ja tempo nopea. Erityistä ongelmaa minulla ei ole ollut laulaa isänmaallisia lauluja. Itselleni laulujen sanoma ei tietenkään merkitse niin paljon, mutta on kuitenkin helppo ajatella lauluja niiden ihmisten kautta, joiden kokemukset ja kotimaa ovat täällä. Ja jos yksi lapsuuden sankareista on ollut Polyanna, voi aina mielessään leikkiä tätä elokuvan kohtausta samalla, kun laulaa "I´m proud to be an american for at least I know I´m free." ja " God bless America".
Ja opettelu jatkuu konsertin jälkeenkin, joulu tulee nopeasti, eikä täällä taideta laulaa Arkihuolesi kaikki heitä tai En etsi valtaa loistoa.
Oli tosi hyvä juttu lähteä mukaan uuteen harrastukseen heti muuton jälkeen. Olen saanut arkeen omia tavoitteita ja viikottainen kotoa poistuminen tekee hyvää. Hieno kokemus on myös ollut tavata paikallisia eri ikäisiä ihmisiä ja tutustua amerikkalaiseen kulttuuriin tätä kautta. Eniten taidan kuitenkin tällä hetkellä odottaa ensi kevään kuorokilpailua. OC Sound kuuluu kansainväliseen Sweet Adelines-järjestöön ja huhtikuussa odottavat Regionals-kisat. (Tämähän on melkein kuin Glee!) Kokemus tulee olemaan täysin uusi ja viimeistään ennen sitä on opittava laulamisen lisäksi riisumaan jäykkä totisen esiintyjän haarniska ja todella esiintymään.
Reilu viikko sitten polkaisin käyntiin toisenkin urheiluharrastuksen. Aloitin sisäpyöräilyn Rush Cyclen tunneilla. Pieni pyöräilysali sijaitsee lähellä ja ensimmäisen kokeilukerran jälkeen totesin tunnin varsin tehokkaaksi viikottaiseksi liikuntamuodoksi. Sanotaanko vaikka, että saan tosissani tehdä töitä, jos joskus vielä jaksan kunnolla polkea kaikki eri koreografiat ja pysyä biitissä mukana samalla tangon päällä punnertaen. Pyöräilysalilla on kuitenkin hauska ja kannustava ilmapiiri ja erilaisia teema-ajoja ja tapahtumia järjestetään paljon. Jokaisen tunnin jälkeen oman ranking tuloksen ja muut tilastot saa sähköpostiviestillä itselleen. Ihan mielenkiintoista ja samalla kummasti kohottaa halua parantaa omaa suoritusta.
Illat ovat täällä alkaneet pimentyä aiemmin ja tämän myötä ei enää tee mieli lähteä samalla tavalla juoksulenkille kuin alkusyksystä. Ja jos syksyä ei muuten voi ilmasta aistia, on sen voinut huomata ainakin Halloween kauden vyörynä syyskyyn alusta lähtien. Hiljalleen Halloween on hiipinyt kauppojen massiivisilta kausiosastoilta ihmisten kuisteille ja pihoille. Ensi viikolla onkin odotettu trick or treat ilta ja pääsemme ensi kertaa katsastamaan, miten Halloweeniä täällä juhlitaan. Olenkin saanut hyvän tilaisuuden herätellä myös askarteluharrastustani Halloweenin myötä. Ja kuten kaikki, myös tämä harrastus täytyi aloittaa melkein alusta, koska suurin osa tutuista askartelutarvikkeista (lue: järkyttävästä kasasta tilpehööriä) jäi Suomeen lahjoitettuna, myytynä tai varastoituna. Jonkinlaisen kummitusmetsän sain kuitenkin kuistille alulle. Ehkä lisäilemme jotain vielä ensi viikon aikana loppuhuipennukseksi. Huomenna ainakin saamme kurpitsat, kun koululaiset tekevät ensimmäisen field tripin läheiselle maatilalle. Loput Halloween kuulumiset kerron sitten erikseen ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti