Kuin toinen luonto

Kun muuttaa täysin toiselle manteereelle, on vastassa myös aivan uudenlainen luonto. Keski-Euroopassa ympärillä tuntui jokseenkin tutulta, vaikka lehtipuulajeja oli enemmän ja päivänkakkarat kukkivat jo hyvissä ajoin kesäkuussa. Tänne tullessa lähes kaikki ympäröivä kasvillisuus tuntui kuitenkin vieraalta ja omituiselta. En vieläkään tiedä läheskään kaikkien puiden nimiä, ympärillä kukkii vieraita kasveja, joista en tiedä mitään, varikset ovat mustia ja pensaissa on joka puolella kuorrutteena hämähäkin seittiä (aitoa, ei Halloween versiota). Irvinessa lisäksi kaikki on niin viimeisen päälle laitettua, että en ollenkaan hahmota mikä laji on istutettua ja mikä missäkin kasvaisi oikeasti. Toisin sanoen täältä taitavat puuttua aidot tienvieruspusikot. 

Top of the World, Laguna Beach

Ensin luulin, että joku 80-luvun lapsi oli pudottanut tupsun pipostaan, mutta se olikin kotipihan pensaan kukka.

Liikkuessani katselen aina paljon ympäröivää luontoa, etsiskelen silmillä kasvien eri vaiheita, eläimiä ja hyönteisiä. Vuosien varrella tästä on hahmottunut itselle kalenterimainen aikajana, missä vaiheessa vuotta luonnossa mennään. Täällä luontokalenterini on aivan käyttökelvoton, ainakin toistaiseksi. Hiljalleen alan varmasti opettelemaan puiden ja kasvien nimiä tarkemmin. Nopealla googlauksella Sycamore on ilmeisesti suomeksi plataani. Tämän ja paikallisen männyn lisäksi en muita puita vielä kunnolla tunnistakaan. Palmutkin ovat palmuja vain, vaikka selvästi niitäkin on erilaisia. Eipä silti, etten erilaisesta kasvillisuudesta nauttisi. Erityisesti olen ollut yllättynyt, että ympärillä kukkii näin syksylläkin todella paljon puita ja pensaita. Samoin linnut tuntuvat tällä hetkellä laulelevan aivan kuin Suomessa keväällä, vaikka osassa puista lehdet kuivuvat ja kellastuvat. Kasvukausia taitaa täällä olla useampia kuin yksi. 

Kukkiva puu (en tiedä mikä) ja kolibri.

Eläimiä olemme nähneet täällä jo paljon, erityisesti pohjoisemman rannikon ja meren eläimet, saukot, hylkeet ja erilaiset linnut olivat valtavan hieno elämys. Kotipihalla hyppelee päivittäin paljon kaneja ja oravia pienimmän lapsen iloksi. Kookkaat haukat ja ehkä kotkatkin kaartelevat vähän joka puolella ja niitä on hienoa seurata. Kaikista suurin yllätys minulle kuitenkin oli kolibrit, joita voi nähdä lentelevän kukkivissa puissa ja pensaissa. Ensimmäisen kerran kolibrin bongattuani itse asiassa huudahdin ääneen "kolibreja!" Ja tämä tapahtui aivan kotioven ulkopuolella, mikä ehkä lisäsi ilon määrää sillä hetkellä. Kotipensaassamme elelee myös vihreä lisko, jonka kohtaan aina silloin tällöin. Nämä kyseiset liskot (Green Anole) ovat kuitenkin ilmeisesti Kaliforniassa vieraslaji. Vähemmän mieluisista uusista eläinystävistä voisin mainita vaikkapa torakat, joita vilistelee silloin tällöin pimeän tullen ulkona sekä hämähäkit, joista olen jo muutaman kerran maininnutkin. 

Living Desert Zoo and Gardens, Palm Desert

Olen alkanut muutaman kuukauden aikana myös aivan uudella tavalla pitämään kaktuksista ja sukkulenteista. Täällä molempia näkee paljon istutuksissa ja myös vaelluksilla osana kuivassa pärjäävää kasvillisuutta. Vaihtelua näiden kasvien ulkonäössä, väreissä ja koossa on yllättävän paljon. 

Irvinen maisemia

Kalifornian luonto on ollut suurimmaksi osaksi todella hienoa katseltavaa ja koettavaa, erityisesti asuinalueiden ulkopuolella. Irvine on vihreä ja viihtyisä paikka, mutta omaan makuuni ehkä vähän liiankin laskelmoidusti laitettu ja hoidettu. Päivittäin alueellamme suristaan jonkun koneen kanssa. Puhalletaan lehtiä ja roskia, kantataan nurmea, että katukiveys pysyy varmasti linjassaan, ajetaan nurmikkoa, parturoidaan pensaita tasaiseen kuutiomittaan. Tätä kaikkea tapahtuu ihan oikeasti päivittäin. Itselleni vähempikin trimmaaminen riittäisi, ihan jo melun ja päästöjen vuoksi, mutta edelleen maassa maan tavalla. Varmasti tämän tason puutarhurointi tuo alueelle myös paljon työpaikkoja. Salaisesti kuitenkin iloitsen jokaisesta vähänkin väärään suuntaan törröttävästä oksasta. 

Auringonlasku moottoritiellä

Luontokokemuksia ovat osittain ehkä myös ne huomiot, miten paljon suuri ihmismäärä on muokannut ympäristöä täällä. Valtavat kaupunkialueet, suuren ihmismäärän siirtymiseen tarvittavat laajat ja leveät tieverkot muistuttavat jatkuvasti ihmisen jättämästä jäljestä. Ilman laatu on täällä tuntuvasti huonompi. Ilmastonmuutoksen tuomat uhkat, kuten tulipalot (jotka ovat jo todellisuus, eivät vain uhka) tuntuvat täällä paljon todellisemmilta. En ole ollut ilmastoahdistuja, mutta olen pyrkinyt tekemään parempia valintoja arjessa. Tutussa ympäristössä tämä olikin melko helppoa. Suomessa kierrätys on suhteellisen vaivatonta, julkinen liikenne toimii, vastuullisesti tuotetut tuotteet ovat helposti löydettävissä. Lisäksi kaikessa toiminnassa tuntui olevan järkeä, koska useat ihmiset toimivat samalla tavalla. Muovinkeräysastiat ja biojättetynnyrit täyttyivät ja vieläpä oikeasta jätteestä, busseissa ja raitiovaunuissa oli ruuhkaa ja yleinen into kaikenlaiseen kierrättämiseen tai alkujaankin hankkimatta jättämiseen oli selvästi tuntuvaa. Täällä tuntuu aivan eri tavalla siltä, että yhden ihmisen valinnoilla ei ole niin paljon merkitystä. Kun sekajätelavalta kurkistaa pahvilaatikkojen ja pakkausmuovien torni, ei taida olla väliä jos työnnän jokaisen pienen leipäpussin ja pahvihylsyn kierrätyslaatikkoon. En nyt tietenkään lopeta kierrättämistä, olen vain ymmärtänyt täällä paremmin kuinka se ei olekaan mikään uusi normi kaikkialla tai kaikille. Nämä tuntemukset kuitenkin tulevat vain näkemästäni arjesta. Varmasti täällä tehdään myös paljon hyviä valintoja ja ratkaisuja eri osa-alueillla.

Palm Desert

Parasta Kalifornian luonnossa ehkä kuitenkin on sen monipuolisuus. Täältä löytyy merta, rannikkoa, aavikkoa, vuoria, jättimäisiä puita ja metsiä sekä ihmisen muokkaamia ympäristöjä hyvässä ja pahassa. Kokemista, näkemistä ja uutta opeteltavaa riittää aina vain.