Veden maku suussa.

Viimeisen parin viikon aikana minulla ei ole ollut kirjoitusaihetta kehittymässä. Yleensä aiheita on ollut useampikin työn alla ja kirjoittaminen on ollut kiinni lähinnä sopivan kirjoitusajan puutteesta. Hahmottelin ajatuksissani joitakin päiviä postausta asioista, jotka aluksi tuntuivat oudoilta ja uusilta, mutta joihin hiljalleen onkin tottunut ja toisaalta niistä asioista, joihin ei edelleenkään meinaa tottua millään. Näitä asioita miettiessäni, huomasin, että todella moni arjessa muuttunut asia liittyy veteen. Niinpä kirjoitan tällä kertaa vedestä. 

Meillä hanasta tulee vain haaleaa vettä, ei kylmää, vaan hieman kädenlämpöistä kylmempää. Suoraan hanasta juotu vesi maistuu minusta edelleenkin ihan viemäriltä. Tai siis se maistuu sellaiselta, miltä viemäri joskus haisee. Onneksi veden suodatin poistaa ikävän maun ja kannun saa myös halutessaan jääkaappiin kylmenemään. Tästä on kuitenkin jatkuvasti ylimääräistä puuhaa juomaveden eteen. Vettä pitää muistaa laskea kannuun suodattumaan, suodatin pitää vaihtaa vajaan kuukauden välein ja suodattimia pitää muistaa ostaa. Kannua on hyvä myös välillä tiskata. Ei sinällään isoja juttuja, mutta arjessa loppujen lopuksi paljon ylimääräistä siihen nähden, että laskisi hanasta veden lasiin ja joisi. Lisäksi vaikkapa juomapullojen täyttö kotona vaatii jokusen tovin, koska yhdestä kannusta riittää vesi vain noin kahteen juomapulloon. Kaupoissa myydään myös huomattavia määriä yksittäisiä eri kokoisia pullovesiä. Itselle jatkuva veden ostaminen ja kertakäyttöisten muovipullojen päivittäinen käyttö tuntuisi vieraalta ja suoraan sanottuna ahdistavalta. Matkoille toki nämä ovat välillä käteviä. Juomavedessä en ole vielä tottunut suodattamattoman hanaveden makuun, mutta haaleaa vettä juon nykyisin ihan sujuvasti. Haalean veden etu on myös, että sitä saa juotua kerralla paljon enemmän.

 Suihkuun oli aluksi vaikea tottua, mutta nyt huomaan, etten enää tuskaile matalaa veden painetta tai sitä, että käsisuihkua ei ole juuri missään. Hiuksia saa huuhtoa jokusen tovin pidempään täällä ja joskus olisi kiva saada liikuteltua vesisuihkua vähän laajemmin, mutta kaipa sitä jotenkin on puhtaana täällä pysynyt näinkin. Lämmintä vettä pitää ainakin meillä odotella aika pitkään ja toisaalta taas varoa, ettei vesi mene liian kuumaksi. Ainakaan meillä ei vaikuta olevan mitään turvarajaa sille, miten kuumaa vettä hanasta saa tulla.

Koska täällä paistaa usein aurinko, sadetta saadaan harvemmin. Välillä sadetta oikeasti kaipaa ilmaa raikastamaan ja luontoa vehreyttämään. Nyt talvella sadepäiviäkin on välillä ollut. Silloin harva käy ulkona. Joulukuussa ulkoilimme poikien kanssa pidemmän sadeputken aikana ja saimme kyllä olla ihan vain omassa seurassamme, ohi ajavista autoista tunnuttiin katsovan hieman pidempään. Nyt viikonloppuna isommat pojat kävivät pelaamassa palloa sateessa isänsä kanssa koulun pihassa. Parkkipaikalle oli ajanut poliisi katsomaan tilannetta. Onhan se aika epäilyttävää ulkoiluttaa lapsia vesisateella. Toisaalta ei se täällä niin välttämätöntä olekaan, luultavasti seuraavana päivänä on jo parempi ilma. Mutta ehkä on ihan hyvä oppia myös siihen, että ulkona voi touhuta myös huonommilla keleillä, varsinkin oikeassa varustuksessa.

Koska sataa harvemmin, täytyy istutuksia ja nurmikkoja kastella keinotekoisesti. Sadettajia onkin ihan joka paikassa. Pihaistutukset ja nurmikot on helppo ymmärtää, mutts myöd kadun vierustan nurmikot ja puut tarvitsevat sadetusta. Pieniä sadettajan päitä näkeekin siellä täällä, kun ne ovat päällä, ainakin osa malleista nousee ylös ja laskee sitten kastelun jälkeen alas. Sadetuksessa käytetään kierrätettyä, puhdistamatonta vettä. Ei kannata juoda, muistutetaan kylteissä tiuhaan. En ole antanut tämän vuoksi myöskään lasten mennä sadettajien alle leikkimään, vaikka houkuttelevaa se joskus olisi. Vesileikkeihin on kuitenkin onneksi hyvin mahdollisuuksia puistoissa ja uima-altailla. 

Vesi ja vessapaperi ovat olleet viimeisen viikon ajan aika monen ostoslistalla myös täällä Kaliforniassa. Hieman omituiselta tuntuu tämä hurja hamstraaminen, koska oikeastaan  loput porukasta joutuvat tahtomattaan tähän touhuun mukaan, kun hamstraamisen jälkeen jotkut tuotteet näyttävät olevan oikeasti loppumassa. Itse en ainakaan ollut huolissani vessapaperin loppumisesta koronaviruksen takia ja yleensä kotona paperia kahden viikon tarpeiksi on. Mutta ostoshuuman kiihtyessä päädyin itsekin tilaamaan pienen laatikon lisävaraksi. Näin sitten pääsin osaksi tätäkin ilmiötä. Ostovettä ovat ihmiset myös hamstranneet innolla. Ystäväni kertoi erään asiakkaan kauhistelleen Costcossa ajatusta siitä, että joutuisi vielä tämän mylläkän yhteydessä palaamaan pimeälle 70-luvulle, jolloin vielä juotiin hanavettä. Että semmoista. 

Pääasiassa vedellä ja saippualla saamme nyt myös pärjätä käsihygienian kanssa. Käsidesin loppuminen meni minulla vähän vielä epäuskoisena ohi ja nyt sitä onkin ollut mahdotonta enää löytää niistä paikoista, joista tavallisesti ostoksia teen. Onneksi tänään saimme yhden pullon kaverilta, joka oli varmuuden vuoksi harvinaisen löydön tehdessään ostanut yhden meillekin. 

Sateisen sunnuntain jälkeen oli ihana huomata, kuinka tässä viikon mittaan pari kuukautta sitten lehtensä pudottaneet puut alkoivat jälleen hennosti vihertää. 

Uhkaava kirjoitusjumi on nyt toistaiseksi selätetty. Katsotaan teenkö seuraavaksi tikusta asiaa.