sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Simmarit, leggarit, flip flopit ja maski.

Halusin kirjoittaa jotakin pukeutumisesta. Tämä kirjoitus kannattaa lukea semmoisella pohja-ajatuksella, että kirjoitan tätä rikkinäisissä collegehousuissa ja halvassa T-paidassa, jonka etumusta koristaa kukkaprintin lisäksi kuivunut riisi. Eli kyseessä ei ole mikään vogue-tason muotipäivitys, vaan lähinnä arkisia huomioitani pukeutumisesta. 

Kun muutimme, matkalaukkuun pääsivät vain vaatekaapin parhaimpina säilyneet ja lempivaatteiksi muodostuneet vaatteet. Paljon vaatteita siirtyi kierrätykseen, loppuun kulutetut niin sanotut kotivaatteet heitettiin pois ja talvisemmat tamineet pääsivät odottamaan tulevia talvia. Muuton jälkeen onkin ollut pakko hiljalleen täydentää perusvaatetusta, samalla olen hieman etsinyt uusia vinkkejä pukeutumiseen ja tarkkaillut paikallisia tyylejä.

Arkiasun kulmakiveksi ovat itselleni täällä muodostuneet legginsit ja lenkkarit. Muutama vuosi sitten arastelin urheiluvaatteisiin pukeutumista muualle kuin lenkille, onneksi pääsin tästä  eroon. Lasten kanssa liikkuessa ja leikkiessä urheiluvaatteiden ominaisuudet ovat paikallaan. Välillä täällä näkee tosi voimakkaita printtejä ja kuvioita housuissa, suosittuja ovat myös legginsit, joissa verkkomainen kangas korvaa osan trikoosta esimerkiksi raitoina. Olen nähnyt urheilulliset legginsit yhdistettävän myös virallisempaan, siroon jakkuun yläosana. Se toimi kauniisti, kun jalassa oli kevyemmät matalapohjaiset kengät lenkkareiden sijaan. 
Lyhyet yläosat (eli esiteinivuosieni napapaidat) saavat kuitenkin kohdallani vielä jäädä kauppaan ja urheilurintaliivien päälle sujahtaa minulla paita, vaikka alan olemaan tämän suhteen selvässä vähemmistössä esimerkiksi spinning-tunnilla.  

Tämä blogiteksti oli hankala kuvitettava. Kerrankin vahinkoräpsäyksestä oli hyötyä.
Kengät ovat täällä melko edullisia ja outlet-myymälöistä saa kengistä usein vielä lisäalennuksia, kun ostaa useamman parin. En tiedä voisiko se olla salaisuus siihen, että monen ihmisen kengät näyttävät olevan niin uudet ja puhtaat, vaaleissakin väreissä. En ole onnistunut vielä löytämään salaisuutta tähän. Meidän perheen lenkkarit näyttävät aina kovasti juostuilta (enemmän siellä pientareen puolella kuin tiellä), niissä on aina hiekkaa, aina, vaikka olisi juuri tyhjentänyt lisäksi joku kulma tai merkki alkaa repsottaa viimeistään viikon kuluttua käyttöönotosta. Mutta sitkeästi aion vielä pitää kiinni periaatteestani kuluttaa käyttövaatteet ja jalkineet loppun asti. Tätä tosin helpottaa, että se loppu näyttää tulevan vastaan yllättävän pian. 

Talviaikaan on ollut mielenkiintoista seurata, miten osa porukasta tallustelee Uggin saappaissa tai niitä paljon muistuttavissa villavuorisissa kengissä, osalla on varvassandaalit. Lisälämpöä jälkimmäinen henkilö saattaa kuitenkin hakea samaan aikaan toppatakista. Mutta vaikka suomalaiselle tämä tuntuu oudolta, täytyy myöntää, että kyllä ilmaston puolesta tämäkin kombinaatio täällä onnistuu, jos ei ole varpaista palelevaa sorttia. Toisaalta olen nähnyt myös sandaaleita pörrövuorisella sisuksella, joten viluvarpaisille sandaalifaneille löytyy vaihtoehto.
Osalla käytössä on ollut toppatakki. Venicessä katu-uskottavat isät ja äidit hengailivat puistossa paksuissa villapipoissa. Onhan täällä viileä välillä, mutta lähinnä sellaista Suomen syyskuuta tai huhtikuuta. Kylmän tunnekin voi olla niin suhteellinen asia. Sadepäiviin varaudutaan täällä lähinnä sateenvarjoilla. Lapsillekaan ei ole tarjolla kuravaatteita tai kosteutta edes vähän kestäviä paksumpia ulkohousuja. Kumppareita lapsille on, mutta sukat kastuivat näissä söpöissä asusteissa ensimmäisessä lätäkössä ihan litimäriksi.

Pukeutumisaihe hypähti silmille myös kirjasta, jota tällä hetkellä luen. Pääsin onnellisesti jälleen kiinni lukemisharrastukseen ja tällä hetkellä kesken on Donna Tarttin Jumalat Juhlivat Öisin. Erityisesti tämä pätkä kiinnitti huomiota. "Olen taitava sulautumaan mihin tahansa ympäristöön -koskaan ei ole nähty niin kalifornialaista koulupoikaa, eikä niin holtitonta ja tunteetonta lääketieteen opiskelijaa- mutta kaikista ponnisteluistani huolimatta en koskaan onnistu sulautumaan ympäristöön täydellisesti vaan jään aina jossain suhteessa erilliseksi samalla tavoin kuin vihreä kameleontti säilyy erillisenä olentona vihreällä lehdellään, vaikka olisi kuinka täydellisesti omaksunut kyseisen sävyn pienimmätkin yksityiskohdat. Aina kun Bunny syytti minua töykeästi ja julkisesti siitä että paitani oli polyesterisekoitetta tai huomautti arvostelevasti että aivan tavalliset housuni, jotka eivät mitenkään eronneet hänen housuistaan, pilasi muka ´lännentyylinen leikkaus´, suuri osa tämän leikin tuottamasta ilosta johtui hänen erehtymättömästä ja verikoiramaisesta vainustaan, että kaikista aiheista juuri tämä sai minut kiusaantumaan kaikista pahiten." 

Hymähdin erityisesti tuossa polyesterisekoitteen kohdalla, koska sen runsaus kiinnitti minunkin huomioni tänne muuton jälkeen. Lisäksi tässä kohdassa oli varsin hienosti kuvattu sopeutumisen vaikeutta, kun ajatusta laajentaa vielä pukeutumisen ulkopuolellekin. Hieman aiemmin samassa kirjassa mainitaan myös kalifornialainen halpahintainen ja mauton pukeutuminen. En tiedä onko tämä totta, kuvaisin pukeutumista ennemmin sanoilla rento ja huoleton ja epäilemättä täältä on mahdollista löytää hyvin kallista ja varsin muodikasta päälle pantavaa myös.   

Mutta polyesteri on täällä tosiaan kovassa käytössä ja siitä vaikuttaa saavan vaikka minkälaista pehmeää ja pörröistä pintaa tekstiileihin. Nyt talviaikaan täällä on ollut myynnissä paljon  pörröisiä takkeja ja paitoja. Ihanan tuntuisia ja hauskoja, mutta täyttä tekokuitua. Hankin yhden edullisen ja vähän urheilullisemman pörröpaidan kokeeksi, koska en ollut ihan varma, onko tyyli ihan oma. Sattumalta lapset katsoivat Monsters Inc elokuvaa samana iltana, kun koekäytin uutta Kalifornian talvityyliäni. Sanotaan asiasta vaikka sen verran, että ensi Halloweenin asu on minulla väriä myöten melkein valmis. 

Usein myös lasten vaatteissa ainakin osa materiaalista on polyesteria. Jouluksi ostetuissa yhteensopivissa pyjamissa saattoi olla niin, että sama pyjama oli aikuisille valmistettu puuvillasta ja lapsille polyesteristä, koska yöpukujen täytyy olla lapsilla joko kireitä kuin makkaran kuori tai paloturvallista materiaalia. Niinpä siis puuvillaiset ovat näitä kireitä (joista täytyy muistaa valita aina paria ikävuotta reilumpi koko) ja löysemmät yöpuvut sitten ilmeisesti jollakin tavalla paloturvallista tekokuitua. Myös lasten päiväpeittoja etsiessäni, polyesteri osoittautui ylivoimaisesti suosituimmaksi materiaaliksi. Targetissa vierähtikin tovi ennen kuin löysin puuvillaiset vaihtoehdot. 

Stitch Fix pakettia on hauska avata. Mukana saa myös yhdistelyehdotuksia uusille vaatteille.
 Täällä olisi hauska kierrelleä kaupoissa ja outleteissa enemmänkin, mutta kovin pitkät ostosreissut eivät meidän porukalla onnistu ja useimmiten aikaa on lähinnä lasten hankintoihin. Syksyllä törmäsin Stitch Fix palveluun, joka on ollut ihan hauska kokeilu. Toimii ainakin minulle, koska pidän yllätyksistä. Palvelun kautta olen hankkinut myös joitakin vaatteita, joihin ihastuin vasta sovittaessa. Kaupoissahan tälläisia ei usein tule edes kokeiltua. Hämmästyttävän istuvia ja sopivia vaatteita olen kuitenkin arkikäyttöön saanut, vaikka osa on päätynytkin palautukseen. Stitch Fix tarjoaa kaikille asiakkaille myös alennuslinkin jaettavaksi blogeilla tai sosiaalisessa mediassa. Tässä linkki, jos joku Yhdysvalloissa asuva haluaa palvelua kokeilla. 
(Stitch Fix ei ole tässä blogitekstissä sponsorina tai muuna vaikuttajana.)

Kalifornia on tuonut paljon rentoutta pukeutumiseen ja myös lasten pukemiseen. Ilmasto on tähän armollinen, kenellekään ei useinkaan tule niin kylmä, etteikö siitä selviäisi.  Kerrospukeutumisella pärjää pitkälle sekä kylmällä ja kuumalla. Kesälläkin tämä on hyvä muistaa, sillä vaikka ulkona kerroksia tarvitaan vähemmän, on sisätiloissa usein lämpimälle kerrokselle käyttöä. Ja erityisen lämpimästi täällä kannattaa pukeutua elokuviin mennessä. 

 
Viime viikot ovat tuoneet katukuvaan myös uuden asusteen, hengitysmaskin. Varsinkin alkuviikosta muun muassa koululla näki paljon maskeja käytössä. Toistaiseksi tutkimukset eivät taida puoltaa maskin käyttöä arkielämässä, mutta sairastuneiden ja heidän lähipiirissä olevien ihmisten kannattaisi maskia käyttää. Tässä yksi uutisjuttu monien joukosta asiasta. Toivon, että kaikenlainen tietoisuuden lisääntyminen Corona-uhan myötä saisi ihmiset kuitenkin tekemään enemmän oikeasti hyödyllisiä asioita, kuten pesemään niitä käsiä. Elelemme kuitenkin jatkuvasti myös lukuisan muun taudinaiheuttajan kanssa. Tietysti maski voi auttaa olemaan koskettelematta kasvoja, mutta veikkaan, että maskia tulee päivän aikana korjailtua, kohoteltua, poistettua syömisen ja juomisen ajaksi, jolloin tämäkin hyöty on hieman kyseenalainen.
Meidän alueellamme on todettu tällä hetkellä yksi tartunta. Toistaiseksi kuitenkin rauhallisesti seuraamme tilannetta ja elämä jatkuu entiseen malliin. Tänään taidamme kaivaa kaapin kätköistä simmarit ja mennä pitkästä aikaa uimaan.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muuttoilmoitus

Blogini on saanut uuden osoitteen, joka on nytkun.life  . Olen jo pitkään toivonut blogille parempaa ulkoasua, mutta Blogger ei oikein omill...