Lapsena matkustelu oli ainakin minulle melko harvinaista herkkua. Kaikki matkat olivat jännittäviä ja mukavia, mentiin sitten Mikkeliin tai Rhodokselle. Omat lapseni ovat saaneet ja joutuneet matkustamaan enemmän ja ovat kyllä yleensä varsin reippaita reissaajia, kunhan matkaan päästään. Mutta varsinkin täällä on alkanut kuulua nurinaa reissuista. Onkohan uusien paikkojen koluamisesta tullut niin arkipäivää, ettei se ole enää niin jännittävää. Ehkä arvot kasvavat erilaisiksi sen mukaan, mitä on tarjolla. Toki vähempi matkusteluinto tekee hyvää ympäristölle ja täpötäysille turistikohteille, mikäli 2020-luvulla nuoriksi varttuvat omaksuvat laajemminkin ajatuksen, ettei kaikkialle ole pakko päästä. Mielenkiinnolla odotan, millaisia nuoria meille lopulta kasvaa. Ehkä kehittyvä virtuaalimaailma ja pelien hienot maailmat korvaavat osittain aitoa paikasta toiseen kulkemista. Välillä tuntuu ihan ahdistavalta, että Minecraftin maailmat vaikuttavat olevan kiinnostavampia kuin oikea oven takaa avautuva. Toivottavasti kuitenkin kaikista pakollisista retkistä jää mieleen myös hyviä hetkiä ja opetuksia erilaisista oikeista maailmoista.
Joululomalla teimme ihan vain muutaman pienen reissun. Olimme kaikki vuorollamme kipeinä, joten suosiolla vietimme myös niitä kaivattuja kotipäiviä. Yhtenä päivänä ajelimme Old Town Temeculaan. Halusimme nähdä vanhaa Kaliforniaa ja kyllähän kaupungissa oli tunnelmaa. Nykyajan cowboyt ratsastelivat pääkaduilla kuitenkin Tesloilla ja Ferrareilla sekä melkoisen äänekkäillä moottoripyörillä hevosten sijaan. En oikein saanut otettua edustavia kuvia, kun autoja ja ihmisiä oli joka puolella sen verran runsaasti. Luovutin pian kuvien ottamisen kanssa, joten tässä vain muutama vilaus kaupungin tunnelmasta.
Uudelle vuosikymmenelle siirryimme San Diegossa. Viivyimme vain vuorokauden verran, mutta kaupungista löytyi ihasteltavaa kaikille ja tuntui jopa siltä, että koko porukka nautti reissusta. Uuden vuoden aattona katsastimme New Children´s Museumin. Se olikin hauska paikka ihan kaikille ja kahvilan ruokakin ihan kelpoa. Illalla kävelimme satamassa ihaillen kaupungin valoja. Vuoden vaihtumiseen otettiin hieman etumatkaa ja juhlimme New Yorkin tahtiin kuuluisaa pallon pudotusta hotellin televisiosta katsellen. Tämä olikin oikein kätevää, kun nukkumaan sai mennä (perheellisten ja väsyneiden) ihmisten ajoissa. Seuraavana päivänä tutustuttiin vielä USS Midway-museoon. Siellä olisi aikuinen väki viihtynyt pidempään, taaperolle riitti lyhyempi visiitti. Menemme uudestaan sitten, kun kaikki perheen jäsenet ovat katsoneet Top Gunin.
Taapero- ja äitiystävällinen taidehetki. |
Isompien poikien suosikki. Monikerroksinen jättimäinen riippumatto. (New Children´s Museum) |
USS Midway |
Kaupungin valoissa oli tarpeeksi uuden vuoden räiskettä. Irvinessa on iltaisin niin pimeää, että valoloistoa kelpasi katsella. |
USS Midway, lentotukialuksen kannella. |
San Diegoon jäi vielä paljon nähtävää ja koska sinne ajelee reilussa tunnissa, on sinne päästävä vielä uudestaan, toivottavasti monta kertaa.
Päätimme joululoman vielä pienellä hiking retkellä Crystal Covessa. Etukäteissuunnittelu jäi tällä kertaa ja se hieman kostautui. Lähdimme ensin kiipeämään kukkuloille, kunnes huomasimme, että vähintään puolet porukasta nurisi niin paljon, että homma ei ollut kovin nautittavaa. Vaihdoimme suuntaa rannalle, jossa taas huomasimme trailin alkuun olevan sen verran matkaa, että voimat tuli käytettyä aloituspisteeseen pääsyssä. Mutta ranta oli kaunis, pelikaanit upeita, aaltojen ääni ja rytmi aina yhtä ihana, eväät sopivan hiekkaisia ja kunto nousi kohisten 12 kilon painoisen elävän selkärepun kera.
Tällaisia reissutarinoita tällä kertaa. Otsikon lastenlauluun viitaten loman aikana meitä myös hiukkasen onnisti. Aloimme ystävystyä paremmin lähellä asuvan japanilaisen perheen kanssa ja pojat vierailivat jo puolin ja toisin leikkimässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti