maanantai 20. tammikuuta 2020

Martin Luther Kingin- päivän ajatuksia.

Teininä minulla oli pitkään huoneeni seinällä juliste, jossa luki kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Olin saanut julisteen joiltakin messuilta (kyseessä taisi olla tämä laaja kampanja) ja sen sanoma oli minusta hieno. Näin jälkikäteen miettiessä julisteen väritys sopi hyvin teini-ikäisen mustavalkoiseen ajatteluun siitä, kuinka yksinkertaista kaikenlaisen tasa-arvon kannattaminen ja toteuttaminen voisi olla. Aikuiseksi kasvaminen, uusien asioiden oppiminen sekä historiasta että nykyisyydestä, erilaisten ihmisten tapaaminen eri yhteyksissä on saanut kuitenkin ymmärtämään, että tasa-arvoisuus ei edelleenkään ole mikään helppo slogan, harmaita alueita löytyy maailmasta paljon ja niitä pohtiessa oma olo on usein aika voimaton. On olemassa taloudellista, sukupuolten välistä, seksuaaliseen suuntaumiseen liittyvää, rotujen välistä, ikään liittyvää epätasa-arvoa. En luetellut kaikkea, se olisi mahdotonta. Mutta edelleen elämme maailmassa, jossa kaikki ovat kyllä erilaisia, mutta eivät saman arvoisia joko kanssaihmisten mielestä tai virallisestikaan. Tämä ei ollut mikään uutinen, kunhan yritin päästä aiheeseen. 



Yhdysvalloissa vietetään tänään Martin Luther Kingin päivää. Koulussa aihetta on käsitelty poikien kertoman mukaan aika paljonkin. Pienempi on opetellut ulkoa laulun, jonka kertosäteessä lauletaan: We must love each other to survive, let us keep his dream alive. Vanhemman lapsen mieleen ovat jääneet tarinat hyvinkin selvistä epätasa-arvoisuuden merkeistä mustien ja valkoisten välillä sekä se, että Martin Luther King lopulta joutui ammutuksi tärkeän sanomansa vuoksi. Lapset olivat miettineet koulussa myös miten itse jatkaisivat lausetta, I have a dream. Vanhemman lapsen unelma oli, että kodittomia ei enää olisi. (Tämä oli sellainen äidin hiljainen ylpeyden hetki). Nuorempi oli toivonut, että kaikki olisi kaikille ilmaista. Epäilemättä tässä oli mukana hieman Pokémon korttien kiiltoa silmissä. Aikuisen silmin ajatus tuo mieleen aikamoisen sekasorron, mutta lapsen näkökulmasta ajatellen sehän olisi kyllä aika tasa-arvoista. Toisena toiveena kotona keskustellessa olikin lisäksi, että rikolliset oppisivat kunnon työn. Ei huono unelma sekään. Hienoa, että lapset oppivat laajemmin maailman historiaa ja tärkeitä ajatuksia jo tässä vaiheessa. Vastaavasti toki joitakin Suomen historian ja kulttuurin asioita jää vähemmälle käsittelylle tässä vaiheessa. Ehkäpä ne kuitenkin ehtii omaksua vielä matkan varrella ja toivottavasti jotakin oppivat kotonakin. 


 Mies ihmettelee joskus ei niin cooleja harrastuksiani; kuorolaulua, neulomista, kirjallisuuspiiriä. Ensimmäisen tunteen, loukkaantumisen, jälkeen tämä kyseenalaistus on kuitenkin ollut hyödyksi. Sen lisäksi, että aidosti nautin juuri näistä harrastuksista, olen pohtinut mitä muuta hyvää nämä harrastukset tuovat elämään. Erityisesti kuorossa laulamisen kautta sekä Suomessa että täällä minulla on ollut ilo tutustua ja ystävystyä monen ikäisiin ihmisiin. Tämä on antanut näkökulmaa monenlaisiin elämäntilanteisiin ja ajatuksiin. Nautin tarinoista ja vanhemmilla ihmisillä on niitäkin usein enemmän kerrottavanaan. 
Tiedättehän sen lapsena vallitsevan harhaluulon, että omat vanhemmat ovat lähinnä vanhempia, äiti ja isä. Että he ovat olemassa lapsia varten, mikään lasten takia tehty ponnistus tai uhraus ei pahemmin kirvele ja tuskin heillä mitään omia kiinnostuksen kohteita paljoa onkaan. Hiljalleen tämä harhaluulo toki hälvenee aikuistuessa ja loputkin siitä karisee viimeistään siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Erityisesti muistan asian silloin, kun keskustelen omien vanhempieni ikäisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole omia vanhempiani. Eräs kuorokaveri totesikin osuvasti viime lauantain valmennustapahtumassa, että on niin mahtavaa olla porukassa eri-ikäisten ihmsten kanssa. Siinä muistaa, mitä on ollut, näkee mitä on tulossa ja ehkä samalla oppii arvostamaan sitä, mitä itsellä kulloisellakin hetkellä on. Se oli minusta hienosti sanottu, olen samaa mieltä ja kiteyttää sen, mitä olen itsekin paljon miettinyt. Lisäksi harrastuksissa (ainakaan kuorossa) ei ole erityisempiä valtasuhteita tai muita tasa-arvoisuutta ja ystävystymistä sotkevia tekijöitä, kuten esimerkiksi työelämässä joskus saattaa olla. On ihan ok olla boomer, X-sukupolvea, milleniaali, tai jonkun muun sukupolven edustaja. Osa kokemuksista on väistämättä erilaisia, mutta olemme kaikki vuorollamme myös samojen asioiden edessä, riippumatta siitä millainen aika ympärillämme on. 



Hyvää Martin Luther Kingin päivää ihan kaikille.

1 kommentti:

Muuttoilmoitus

Blogini on saanut uuden osoitteen, joka on nytkun.life  . Olen jo pitkään toivonut blogille parempaa ulkoasua, mutta Blogger ei oikein omill...