Yhdysvalloissa vietetään tänään Martin Luther Kingin päivää. Koulussa aihetta on käsitelty poikien kertoman mukaan aika paljonkin. Pienempi on opetellut ulkoa laulun, jonka kertosäteessä lauletaan: We must love each other to survive, let us keep his dream alive. Vanhemman lapsen mieleen ovat jääneet tarinat hyvinkin selvistä epätasa-arvoisuuden merkeistä mustien ja valkoisten välillä sekä se, että Martin Luther King lopulta joutui ammutuksi tärkeän sanomansa vuoksi. Lapset olivat miettineet koulussa myös miten itse jatkaisivat lausetta, I have a dream. Vanhemman lapsen unelma oli, että kodittomia ei enää olisi. (Tämä oli sellainen äidin hiljainen ylpeyden hetki). Nuorempi oli toivonut, että kaikki olisi kaikille ilmaista. Epäilemättä tässä oli mukana hieman Pokémon korttien kiiltoa silmissä. Aikuisen silmin ajatus tuo mieleen aikamoisen sekasorron, mutta lapsen näkökulmasta ajatellen sehän olisi kyllä aika tasa-arvoista. Toisena toiveena kotona keskustellessa olikin lisäksi, että rikolliset oppisivat kunnon työn. Ei huono unelma sekään. Hienoa, että lapset oppivat laajemmin maailman historiaa ja tärkeitä ajatuksia jo tässä vaiheessa. Vastaavasti toki joitakin Suomen historian ja kulttuurin asioita jää vähemmälle käsittelylle tässä vaiheessa. Ehkäpä ne kuitenkin ehtii omaksua vielä matkan varrella ja toivottavasti jotakin oppivat kotonakin.
Tiedättehän sen lapsena vallitsevan harhaluulon, että omat vanhemmat ovat lähinnä vanhempia, äiti ja isä. Että he ovat olemassa lapsia varten, mikään lasten takia tehty ponnistus tai uhraus ei pahemmin kirvele ja tuskin heillä mitään omia kiinnostuksen kohteita paljoa onkaan. Hiljalleen tämä harhaluulo toki hälvenee aikuistuessa ja loputkin siitä karisee viimeistään siinä vaiheessa, kun saa omia lapsia. Erityisesti muistan asian silloin, kun keskustelen omien vanhempieni ikäisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole omia vanhempiani. Eräs kuorokaveri totesikin osuvasti viime lauantain valmennustapahtumassa, että on niin mahtavaa olla porukassa eri-ikäisten ihmsten kanssa. Siinä muistaa, mitä on ollut, näkee mitä on tulossa ja ehkä samalla oppii arvostamaan sitä, mitä itsellä kulloisellakin hetkellä on. Se oli minusta hienosti sanottu, olen samaa mieltä ja kiteyttää sen, mitä olen itsekin paljon miettinyt. Lisäksi harrastuksissa (ainakaan kuorossa) ei ole erityisempiä valtasuhteita tai muita tasa-arvoisuutta ja ystävystymistä sotkevia tekijöitä, kuten esimerkiksi työelämässä joskus saattaa olla. On ihan ok olla boomer, X-sukupolvea, milleniaali, tai jonkun muun sukupolven edustaja. Osa kokemuksista on väistämättä erilaisia, mutta olemme kaikki vuorollamme myös samojen asioiden edessä, riippumatta siitä millainen aika ympärillämme on.
Hyvää Martin Luther Kingin päivää ihan kaikille.
Noihinpa ajatuksiin on helppo yhtyä.
VastaaPoista