Muistan, että Sveitsistä poismuuton jälkeen kaipasimme molemmat hetken selkeää roolijakoa. Arki on helpompaa, kun kaikilla on selvät tehtävät ja enemmän aikaa niiden tekemiseen. Ja kyllä molemmat meillä edelleenkin hoitavat kotitöitä, olen tästä myös aiempaa kiitollisempi. En myöskään koe perinteisen oloista naisen roolia mitenkään ahdistavana tai aliarvioivana. Tiedän hyvin, että osaan tehdä muutakin ja on hienoa, että elämässä voi elellä erilaisia jaksoja. Toki työelämästä pois jääminen aina vähän pidemmille tauoille tuntuu ajoittain kauhistuttavalta, vaikka tiedän, että paluun jälkeen asiat kyllä palaavat mieleen ja uutta oppia alkaa taas kertyä. Silti välillä katselen kollegoiden saavutuksia hieman kadehtien ja samalla miettien ehtiikö itse saavuttaa mitään omalla urallaan. Onneksi en ole luonteeltani liian kunnianhimoinen.
Täällä sitä taas siis ollaan, kotona. Asia on hiljalleen hiipinyt tajuntaan, kun pahin muuttohässäkkä ja uuteen ympäristöön sopeutuminen alkaa olla ohitse. Olen hiljalleen alkanut muodostaa omia rutiinejani ja suunnitelmia mitä minäkin päivänä kannattaa tehdä ja mitä asioita hoitaa milloinkin. Kotikin alkaa tulla tutummaksi. Tietää mitkä pinnat likaantuvat eniten ja miten paljon aikaa mihinkin kotityöhön kuluu. Välillä koko päivä tuntuu menevän aamun sotkujen siivoamiseen, ruokaostoksiin ja pienimmän päiväuniin. Joskus ehdimme hauskoille retkille eri puistoihin. Iltapäivät vietämme koululla puistossa leikkien. Autossa kotimatkalla kuunnellaan usein samat kappaleet, Ikuinen Vappu ja Frisbee. Ja joka kerta, kun takapenkillä lauletaan innokkaasti "eksynyt on Stadin poika", sydän syrjähtää hiukan.
Iltapäivällä kotona tehdään läksyjä, ihan hirveästi läksyjä. Suomessa olin sitä mieltä, että koulussa annettiin aivan liian vähän läksyjä. Muutaman kerran viikossa tuli muutamia laskuja ja joitakin äikän tehtäviä. Täällä läksyjä on paljon. Maanantaisin oppilaat tuovat kotiin punaiset läksykansiot, joissa on perjantaihin mennessä tehtävät läksyt. Ekaluokkalaisella opeteltavat spelling-sanat ja niihin liittyvät tehtävät, 3-4 matikan monistetta, kirjoitustehtävä, lukupäiväkirja (joka päivä tulee lukea 20min englanninkielistä tekstiä). Mahdolliset kokeet pidetään perjantaisin, mutta ei kuitenkaan aina. Opettaja toivoo, että lapset eivät opettele asioita kokeita varten, joten etukäteen ei kerrota onko koetta vai ei. Tämä on ihan hieno juttu. Ekaluokkalaisen opettaja on muutenkin hienon oloinen nuori ammattilainen, jolla on hyvä ja lämmin asenne työhönsä. Neljäsluokkalainen saa maanantaisin oman kansionsa, jossa on samalla tavalla perjantaiksi opeteltavat spelling-tehtävät ja lukupäiväkirja. Lisäksi joka päivä tulee runsaasti matikan tehtäviä ja vaihtuvia englanninkielen tehtäviä, jotka palautetaan aina päivittäin. Matikan kanssa tulikin iso hyppäys kolmannen luokan jäätyä välistä. Itsekin on saanut taas harjoituttaa laskupäätään, kun käsittelyssä ovat olleet jo kymmenet ja sadat tuhannet. Sanalliset tehtävät kieltä osaamattomalle ovat myös olleet haastavia. Kuten ehkä voitte arvata, läksyissä tarvitaan avuksi aikuista. Välillä kahtakin. Iltapäivät ovat siis kiireisiä, koska läksyissä auttamisen aikana täytyy myös valmistaa joku ruoka, eikä huomionkipeätä taaperoa voi jättää vahtimatta kovinkaan moneksi sekunniksi. Tässä välissä haluaisinkin sydämellisesti kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat valmistaneet sarjan nimeltä Little Baby Bum.
Juttelin joskus Sveitsin kotivuosien aikana mummoni kanssa ja hän huomautti käytönnölliseen tapaansa, että kyllähän sitä kotona on aina jotakin tehtävää. Tämä on aivan totta, vaikka moneen kotityöhön vuosien saatossa helpotusta on tullutkin. Meillä ei useinkaan näytä kotona siltä, että yksi aikuinen olisi päivät huolehtimassa lapsista ja kodista. Samat tutut sotkut ja epäjärjestys ovat löytäneet paikkansa uudessakin kodissa, vaikka kaappeihin mahtuu vielä tavaraa ja esimerkisi leluja on toistaiseksi vielä ihan maltillinen määrä. Mielikuvissani haluaisin olla ihminen, joka ehtisi tehdä kotonakin asiat kunnollisesti. Meillä olisi hyvää, itse valmistettua ruokaa ja itse tehtyjä sämpylöitä edes silloin tällöin. Tietenkin leipoisin näitä lasten kanssa iloisesti, enkä hermostuisi, kun jauhoja leviää kaikkialle. Pitäisin kodin hyvässä järjestyksessä ja jaksaisin viikata vaatteet siististi kaappiin useamminkin kuin sen ensimmäisen kerran. Rakastan neulomista ja kaikenlaista askartelua ja suuri harmi onkin ollut, etten ole ehtinyt tehdä lapsille niin paljon kaikenlaista kivaa kuin ennen lasten tuloa ajattelin tekeväni. Pitäisin itsestäni parempaa huolta ja olisin kivempaa seuraa kaikille, myös perheen toiselle aikuiselle. Tietenkin jaksaisin myös lukea paljon oman alani uutisia ja pitää yllä tietojani. Mutta koska olen myös mukavuudenhaluinen, enkä ollenkaan iltavirkku ihminen, jään näistä tavoitteistani nykyisin reilusti. (Lisäksi nykyisin tehdään aivan liian laadukkaita tv-sarjoja ja pelejä). Ostin kyllä kaupasta tällä viikolla kuivahiivaa ja jauhoja, voihan niihin tavoitteisiin aina yrittää pyrkiä.
Samantyyppistä ahdistusta koin ehkä vielä voimakkaampana myös töissä ollessa. Koin melkein jatkuvasti, että voisin hoitaa asioita paremmin ja tehdä laadukkaampaa työtä, mutta aikaa ei ikinä ollut riittävästi. Toisaalta hiljalleen alkoi hahmottua, että myös riittävän hyvä on välillä oikeasti riittävää, jos sen hyväksymällä säilyttää oman jaksamisensa ja intonsa. Ehkäpä sovellan oppimaani nyt kotielämään. Riittää siis, että hellan lämpörinkulat eivät enää käryä kuumennettaessa, teräskuppeihin jääköön ne tuskastuttavat jäljet, jotka eivät lähde teräsvillallakaan. (Jos haluat tietää mistä puhun, katso miten täällä joutuu puhdistamaan hellan.)
Lapset syövät välillä epäterveellisiä muroja ja ovat niistä silminnähden onnellisia, hyväksyn. Puolitoistavuotiaalla on kauppareissulla ruokaa hiuksissa ja likainen paita, mutta ehdimme myös hassutella ja lueskella kotona. Kotona on siistiä ehkä kerran viikossa ja se on jo aika hyvin! Ja ilmeisesti tänne on tullut ihan viihtyisää. Viikonloppuisin nimittäin tahtoo käydä niin, että minun olisi pakko päästä jonnekin ihan muualle, nähdä ympäröivää uutta maailmaa ja kaikkea kivaa oman asuinalueen ulkopuolella ja syödä jotain aivan eri makuista kuin omat kokkailut, muut haluaisivat vain rentoutua kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti